Joulutonttu

Hiirologisessa lokerossa odotetaan jo kovasti joulua. Tänä vuonna Pinja varmasti ymmärtääkin joulusta enemmän kuin vuosi sitten. Ainakin Pinsku oli vilpittömän ilahtunut löydöstään, kun yksi päivä hänen onnistui napata kaapista paketoitu joululahja, jonka äiti muka oli "piilottanut". Kaapit ovat muutenkin nykyään Pinjan lempipaikkoja, kuten kuvasta näkyy.



Pinja on oppinut myös uusia, entistä vaativampia leikkejä, jotka huvittavat häntä itseään ja myös meitä muita. Pinja mm. vetäytyy kaapin sisään istumaan, vetää oven perässään kiinni ja "pelästyttää" läsnäolijat syöksähtämällä huudon kera kaapista ulos. Shokkiefekti olisi voimakkaampi, jos Pinsku osaisi vetää jalatkin kaapin sisään, nyt ne nimittäin näkyvät oven alta.


Toinen Pinsku-show:n kestosuosikki on ympyrää pyöriminen ja nyt Pinja osaa jo pyydettäessä vaihtaa pyörimissuuntaa.

Päiväkotiin jääminenkin sujuu jo nykyisin ilman isompaa draamaa ja Pinja tuntuu tykkäävän päiväkotielämästään. Mielellään hän kyllä lähtee sieltä myös poiskin, mikä tietysti on äidistä mukavaa. Sairastelua on jonkin verran ollut, mm. silmätulehdus, yksi vatsatauti ja flunssa, mutta mielestäni huonomminkin olisi voinut mennä. Päiväkoti opettaa myös uusia taitoja, sillä omalla lusikalla syöminen sujuu jo Pinjalta hienosti. Pottakoulutus on seuraava tavoitteemme, mutta tuotosten tekeminen pottaan sujuu kyllä vielä enemmän tuurilla kun taidolla. Aina silloin tällöin sinne kuitenkin jotain kilahtaa.

Muutama viikko sitten pidettiin myös päiväkodin joulujuhla, joka sujui oikein hauskoissa merkeissä. Pinja oli alkuun hiukan varautunut isossa väkijoukossa (etenkin toisten lasten isät herättivät neidissä kauhua), mutta pian Pinskukin intoutui tanssimaan ja taputtamaan muiden mukana.


Sanavaraston karttuminen myös jatkuu ja uusista sanoista maininnan arvoisia ovat ottaa, heittää, auttaa, attaat (=rattaat), papa (=napa) ja hattu. Itse mietin oliko tuon napa-jutun opettaminen hyvä asia, sillä nykyään Pinja haluaa esitellä äidin napaa myös julkisilla paikoilla, ja joskus saa kiukkuraivarin kun omaa napaa ei yrityksistä huolimatta saa kaivettua esiin bodyn kätköistä. Hattu puolestaan on näin tonttulakki-aikaan oikein näppärä sana. Tosin silloin kun hattu-sana opittiin, hiustenpesua joutui tekemään päivittäin: äiti ja isä nimittäin näkivät myös puurosta ja puurolusikasta muodostetun hatun, korvapuustihatun ja voidellun patonkihatun. Nykyään hattu-käsite on rajautunut lähinnä oikeisiin hattuihin. Pinja myös oppi käsitteen "ei mee", kun isä opetti tyttöä saamaan palikoita oikeisiin koloihin palikkalaatikossa ja toisteli "ei se mee siihen koloon". Pitkään Pinja huudahti jo palikkalaatikon nähdessään ilahtuneena "Ei mee!" mutta taidot ovat karttuneet sen verran että sanaa joutuu käyttämään koko ajan harvemmin.
Nykyään olen myös huomannut, että omia sanomisiaan joutuu varomaan tai ne tarttuvat neidin sanavarastoon. Olen käyttänyt sanontaa "Hupsis, ei haittaa" jos Pinsku vaikka kaatuu ja nykyään neiti toistelee kaatuessaan "Uppis, haitta haitta". Seuraavaksi opetellaan sanaa anteeksi, sillä tällä hetkellä Pinskun mielestä "uppis" on ihan käypä sanonta, kun kaataa kahvikupin kyläpaikassa matolle.

Pinja on alkanut saada myös jonkinnäköisiä uhmakohtausten esiasteita. Esimerkiksi ruokailun lähestyessä loppuaan Pinja usein alkaa paiskoa nokkamukiaan ja lautastaan, jolloin ne takavarikoidaan ja jos syöminen ei enää kiinnosta, Pinja poistetaan pöydästä. Tästä seuraa usein sellainen kiukkukohtaus, johon saattaa kuulua viisi-kymmenen minuuttia putkihuutoa ja potkimista ja äidin yritykset keksiä Pinjalle muuta puuhaa kariutuvat pahasti. Myös kauppareissut ovat muuttuneet melkoiseksi tahtojen taisteluksi.

Talvi käväisi Espoossakin ja onneksi tajusimme heti ottaa joulukorttikuvat lumimaisemassa. Jotkut saivatkin tästä näistä talvikuvista tehdyn joulukortin, mutta valitettavasti kysyntä ylitti tänä vuonna korttitarjonnan ja jotkut jäivät ilman. Tässä kuitenkin Hiirologian hyvän joulun toivotukset!

Urataapero

Viikon kuuma kysymys on ollut: miten uudenlainen arki on lähtenyt perheessämme käyntiin? Hiirologia pyrkii nyt vastaamaan tähän mahdollisimman tyhjentävästi.



Summa summarum, päiväkoti/työelämä on lähtenyt käyntiin ihan hyvin. Alkuvaikeuksia tietenkin on, mutta nehän kuuluvat asiaan. Käytäntö on ollut se, että Olli vie Pinjan aamulla päikkäriin ja minä kiiruhdan jo seitsemäksi töihin, jotta ehdin puoli neljältä tyttöä hakemaan. Pinja aloitti tosin yöheräämiset uudelleen lähes välittömästi kun päiväkoti alkoi ja viikon pohjanoteeraus oli torstain ja perjantain välinen yö: neljä heräämistä. Kun oma herätyskello sitten kuudelta soi, en tiennyt enää itkeäkö vai nauraako.

Tähän asti Pinja on itkun kanssa jäänyt päiväkotiin, mutta perjantaina tapahtui edistystä ja Pinsku jäi iloisena vilkutellen hoitajan syliin. Ehkä tähän vaikutti päiväkodilla ollut isänpäivän aamiainen, jonka Olli ja Pinja olivat yhdessä nauttineet. Perjantaina päiväkoti ei siis ollutkaan vain paikka, jonka ovesta Pinsku tyrkätään sisään ja hylätään sinne. Äidin osa Pinskun hakijana on toki kiitollisempi, mutta yksi päivä Pinja kyllä parkui suoraa huutoa äidillekin, neiti ehkä purki koko päivän mielipahat kerralla.

Päiväkodin työntekijät ovat kertoneet, että Pinja on päivät hyväntuulinen, mutta haluaa olla sylissä tosi paljon. Onneksi sylipaikaksi kelpaa kuka vaan aikuinen, sillä Pinsku ei ole mitenkään ripustautunut vain omahoitajaansa. Pinja on myös syönyt ja nukkunut päiväkodilla hyvin ja muutenkin ollut ihan tyytyväinen lapsi.

Iltaisin Pinja on ollut iloinen oma itsensä, tosin ehkä väsyneempi kuin aiemmin. Ja melkoinen sylikissakin tyttö on, mutta toisaalta itselläkin on työpäivän jälkeen niin iso ikävä, että sylittely-illat sopivat myös äidin ohjelmaan loistavasti.


Ehkä ikävin päiväkotiviikon tuliainen oli koko perhettä koetellut vatsaflunssa, jonka viikonloppuna sairastimme. Olemme kuitenkin jo parantumaan päin koko porukka, mutta vielä huomisenkin Pinja lepää kotona.

Oma sopeutumiseni töihin kävi noin kahdessa päivässä: yllätyin itsekin miten normaalilta töissäkäynti alkoi tuntua. Eihän se hamsterikaan juoksupyöräänsä hetkessä unohda! Tietenkin myös aikuisseurassa vietetyt rauhaisat lounas- ja kahvihetket ovat aikamoista herkkua kotiäitiyden jälkeen. Mutta kyllä työpäivä on niin pitkä että Pinjaa ehtii tulla hirmuinen ikävä eikä iltaisin voi kuvitellakaan, että ampaisisi johonkin omiin harrastuksiinsa, eikä näkisi neitiä käytännössä koko päivänä. Myös väsymystila on ollut melkoinen, mutta kokeneemmat vanhemmat ovat sanoneet, että se helpottaa ainakin hiukan ajan myötä.

Viime postauksesta on niin kauan, että Pinjan taitojen päivitys olisi paikallaan. Kävely vaihtui vallitsevaksi etenemismuodoksi jo lokakuun alkupuolella, ja nyt Pinja kävelee myös täydessä talviasustuksessaan, mikä on melko vaikuttava suoritus. Pinjan kävelyn kehittyminen tosin tuntuu etenevän siten, että vauhti vaan kiihtyy mutta taidot eivät kehity lainkaan. Tuloksena on siis yhtä villisti vaappuva, mutta entistä nopeammin etenevä pikkuneiti. Sanastoa tulee lisää koko ajan, uusimpina sanoina heppa ja vaippa. Lisäksi neiti on oppinut sanomaan "anna!" ja osaa sanoa sen niin riipaisevalla parkaisulla esimerkiksi nokkamukin nähdessään, että vieraampi ihminen voisi kuvitella, että täällä pidetään lapsia janoisena.

The One

Vuosi sitten vaan humpsahti ja Pinja vietti syntymäpäiviään jo melkein kuukausi sitten. Syntymäpäiviä vietettiin asianmukaisella innokkuudella, ensin järjestettiin kaverisynttärit lähipiirin nassikoille ja heidän vanhemmilleen ja sitten myöhemmin sukusynttärit. Ennen synttäreitä opetimme Pinjan puhaltamaan, jotta kynttilät saataisiin sammuksiin, mutta vielä synttäreiden aikaan puhallus oli lähinnä päristystä ja itse synttäripäivänä iski liian suuri ramppikuume. Onneksi äiti sitten auttoi puhaltamisessa.
Kuvista ensimmäinen on kaverisynttäreiltä ja jälkimmäinen sukusynttäreiltä. Jälkimmäisessä kuvassa Pinja on sitä mieltä, että lopeta äiti se puhkuminen ja anna jo sitä banaania.



Tässä Pinja puolestaan katsastaa lahjasaldoaan.




Ja niitä lahjojahan tuli: palikkalaatikkoja, kassakone, kirjoja, Maisa-dvd, lakanat, astioita, vaatteita (mm. talven toppavaatteet) ja legoja noin vain muutamia mainitakseni. Syntymäpäivien jälkeen on mennyt monta viikkoa rattoisasti, kun Pinjalla riittää puuhaa lelujensa kanssa.

Yksivuotispäivien kunniaksi Pinja ja Heikki ikuistettiin jo perinteisessä poseerauksessa. Ihme että nappulat saatiin näinkin hyvin pysymään viltillä, sillä yleensä Hessu&Pinja-tapaamisissa meno on nykyään kova.



Muutoksen tuulet puhaltavat muutenkin perheessämme, sillä marraskuun alusta Pinja siirtyy päivähoitoon ja äiti takaisin työelämään. Kävimme päiväkodissa jo tutustumassakin. Paikka vaikuttaa tosi hyvältä: päiväkoti on pieni ja melko lähellä kotiamme, ja Pinjan omahoitaja vaikuttaa oikein mukavalta. Päiväkodista myös löytyi jos jonkinlaista puuhatilaa pikkuisille. Vaikka tunnen suurta haikeutta kotielämän päättymisestä ja elämänmuutos on varmasti suuri, suhtaudun positiivisesti ja luottavaisesti Pinjan sopeutumiseen päiväkotiin.

Tänä viikonloppuna eli noin 1v 1kk ikäisenä Pinja on vaihtanut etenemisensä kävelyyn. Ensiaskelia on tullut jo reilun viikon, mutta nyt huomaa, että Pinja kävelee melkein koko ajan ja tuettakin kävely sujuu useita metrejä. Pinja noudatti äitinsä oppimisrytmiä melko orjallisesti: myös minulla sekä puhe että kävely alkoivat suunnilleen vuoden ikäisenä. Pinjan puhetaitojen repertuaariin kuuluu erinäinen kokoelma koneiden ja eläinten ääniä (auto, kello, kissa, koira, karhu, pupu, orava ja lammas) ja selkeät sanat kissa, hauva, napa ja lamppu. Lisäksi Pinja käyttää useampaa, tosin hiukan vaikeasti tulkittavampaa sanaa kuten "kii" (=keinu) ja "paa" (=pallo). Puheen myötä on selvinnyt, että tytöllämme on hiukan omalaatuinen huumorintaju. Tänään saunassa Pinja yhtäkkiä huusi "kissa, mauuu" ja purskahti nauruun. Sinänsä erikoista, sillä mitään kissaan viittaavaa ei näkynyt mailla halmeilla....

Pinjan kuuluminen perheeseemme on tämän vuoden aikana muuttunut normaaliksi asiaksi, mutta silti tuo pieni mutta alati kasvava ihminen jaksaa ihmetyttää. Myös oma vanhemmuus on toisaalta hyvin konkreettista ja luontevaa ja silti jotenkin mystistä ja maagista. Melkein joka päivän päätteeksi, kun Pinja on kuukahtanut sänkyynsä, totean Ollille: "Hassu pieni ihminen, luulee että me ollaan sen isä ja äiti".

Viittä vaille yksi vuotta

Maaginen yhden vuoden rajapyykki vaanii aivan kulman takana, ja on aika päivittää Pinjan kuulumiset. Ja tällaiseltahan se lista näyttää:

1. Pystyasentoinen liikkuminen eli kävelyn alkeet. Pinja kävelee jo hyvin tuen kanssa ja mielellään kiertää esimerkiksi parisänkyä reunoja pitkin. Joskus Pinja myös seisoo hetken ilman tukea jos esillä on tavaroita, joiden kahmimiseen tarvitaan kaksi kättä. Toisaalta voisi luulla että ensiaskeleet saattavat olla jo lähellä, toisaalta Pinja kuitenkin on vielä aika hutera seisoma-asennossa.

2. Konttaus. Edistyksellisin etenemismuoto ja tosi edistyksellinen onkin.

3. Kiipeäminen. Kaikki edes etäisesti portaita muistuttava on kertakaikkiaan ihastuttavaa. Jouduimme taipumaan ja asentamaan portin myös portaiden alapäähän.

4. Purkaminen. Järjestyksen saavuttaminen vaatii energiaa, kaaos syntyy kuin itsestään. Pinja purkaa kenkälaatikot, sukkalaatikot, DVD-hyllyt ja keittiönkaapit heti kun silmä välttää. Joskus harvoin Pinja purkaa myös oman lelulaatikkonsa.

5. Nokkamukista juominen itse. Pinsku on kerrassaan hellyttävä näky kun hän aina samalla innolla nauttii siitä, että voi itse nauttia maitonsa haluamallaan tahdilla.

6. Aikuisten ruuat. Pinjan vanhemmat kyllästyivät pilttipurkkiralliin ja siirsivät neidin kertarysäyksellä aikuisten kanssa samaan ruokavalioon. Tällä hetkellä toinen ateria, usein lounas, on perheen kanssa samaa ruokaa ja toinen lämmin ateria on purkkiruokaa. Pinja pääsääntöisesti on hyvä syömäri, mutta viime aikoina puuroa on palautettu kielellä työntämällä -mikä sekin on muuten uusi taito.

7. Uudet sanat. Passiivinen sanavarasto on neidillä kehittynyt valtavasti, eli Pinja tunnistaa jo monenmoista asiaa kellosta banaaniin. Jopa "missä äiti"-kysymys saa pikkuisen etusormen kääntymään allekirjoittaneen suuntaan. Ja mikäpäs sen ihanampaa.

8. Vuorovaikutusleikit, joista kyseenalaisimpana noutaminen. Olli opetti Pinjan noutamaan palloa. On suhteellisen groteskia kun isä heittää pallon ja riemusta hihkuva tytär sen noutaa uudestaan ja uudestaan, kuin koiranpentu konsanaan.

Ensi viikolla menemmekin sitten yksivuotisneuvolaan, mutta viimeisimmällä mittauskerralla heinäkuun lopulla Pinjan strategiset mitat olivat 76 cm ja 8,67 kg, päänympärys 48,5 cm. Luulen kuitenkin, että Pinsku on vetäissyt tässä vielä kasvupyrähdyksen tuon jälkeen tai sitten vaatteet kutistuvat itsestään Pinjan vaatekaapissa.

Portugalin reissun jälkeen podimme hiukan valokuvaus-ähkyä ja viime viikkojen kuvaussaldo on jäänyt laihaksi. Tässä kuitenkin kuva Pinskusta katsomassa Pekingin olympialaisia. Kuva piti ottaa, sillä Pinskun äidistä on vastaava kuva vuodelta -80, liki Pinjan ikäisenä katsomassa Moskovan olympialaisia.

Pinjan ja Heikin maanantaitreffit palasivat kesätauolta ja alku sujui totuttelun merkeissä. Nyt onkin sitten Heikin vuoro pelätä yli-innokasta Justiinaa. Enimmäkseen nämä huvittavat farkkupeppuiset tenavat seistä töröttivät lasipöytää vasten ja huojuivat kuin baaritiskillä pilkun aikaan.

Ihana Portugali ja täyden kympin reissuvauva

Olemme taas koti-Suomessa, hienoa kokemusta rikkaampana. Matka Portugaliin oli menestys ja Pinja osoittautui loistavaksi matkakumppaniksi. Lentomatkatkin menivät odotettua paremmin, Pinja kitisi meno- ja paluumatkalla noin tunnin, neiti oli melko väsynyt eikä oikein osannut nukahtaa syliin lentokoneessa (Pinjalla ei siis ollut omaa istumapaikkaa). Lopulta Pinsku kuitenkin kuukahti Ollin syliin ja sen jälkeen matkanteko taas sujui. Lentokoneen tuolit olivat kolmen paikan rivissä ja täytyy kyllä sanoa, että ei käy kateeksi sitä bonuspaikan saanutta henkilöä, joka pääsi meidän perheen viereen istumaan. Sen verran kuitenkin maidot, kokikset, lastenkirjat ja maissinaksut sinkoilivat meidän penkeiltä. Määränpäänämme oli Blue Village Monte Gordon kylässä, noin kolmen kilometrin päässä Espanjan rajasta. Vielä pari vuotta sitten olisin kiertänyt Blue Villagen kaltaiset paikat kaukaa, mutta nyt täytyy todeta että paikka oli lapsiperheelle nappivalinta. Uima-altaissa oli mistä valita, Bamse-nalle viihdytti pikkuisia ja kärsivällisyys kitiseviä pikkumatkalaisia kohtaan oli suurta. Monte Gordo oli myös sen verran iso paikka, että ruokapaikkoja hotellikompleksin ympäristöstäkin löytyi tosi hyvin. Kaksi ekaa iltaa Pinja kärsi jet-lagista ja sai totaalihepulit myöhäisellä illallisella, mutta sen jälkeen etelä-Euroopan elämänrytmi valtasi Pinskunkin ja iltaruokailut sujuivat mukavissa merkeissä.

Matkakertomusta voisi jatkaa loputtomasti, mutta hiirologisesta näkökulmasta kirjoittaen tässä Pinjan Portugalin top ten:

1. Hevoset (Monte Gordon kaduilla ajeli aina iltaisin turisteille tarkoitettuja hevoskärryjä, jotka saivat Pinjan aina villisti viuhtomaan, osoittelemaan ja päästelemään innostuneita höyh-höyh-ääniä)

2. Uima-allas (Pinja istuskeli altaan matalassa päässä ja jaksoi loputtomiin läpsyttää vettä. Välillä piti tietysti tutkia uima-altaan vedenkierrätysjärjestelmää)

3. Uimalelulla polskiminen (Kun äiti oli delfiinisafarilla, isä osti Pinsku-isi-päivän kunniaksi vauvojen uimarengas/viihdekeskuksen. Katso kuvaa, tarviiko tätä enempää perustella?)







4. Seeprat (nämä olivat kyllä Espanjan puolella eläintarhassa)
5. Hotellin hissi, ja etenkin se, kun isä avusti Pinjaa painamaan hissin nappia.
6. Ranskanleipä ja muut herkut. Pinja pääsi Portugalissa myös uusien herkkujen makuun. Ranskanleipä sai hyväksyvät (ja melko äänekkäät) namnamnam-kommentit ja pelasti yhden pitkäksi venyneen illallisen hienossa ravintolassa. Keksit eivät herättäneet samanlaista innostusta, mutta Ed&Willem-ravintolan tarjoilijan ihastukseksi upposivat kuitenkin. Hyla-maitoa Pinsku päätyi juomaan kun se oli ainoa järkevässä pakkauskoossa oleva maito ja korvikkeen hankkiminen Portugalissa oli liian haastava ja kallis projekti.
7. Hotellin parvekkeella konttailu, kunhan Pinja ensin keräsi pari päivää rohkeutta uskaltautua parvekkeelle. Hotellilta oli myös hyvä vihjailevasti osoitella uima-allasta.
8. Se, että isä tiputtaa vettä nokkamukista naamalle. Olli sai viettää ihanaa laatuaikaa tyttönsä kanssa ja sen seurauksena kehittyi tällaista ihmeellistä isä-tyttö-kivaa (katsokaapa muuten, miten samannäköisiä nämä kaksi ovat!) :



9. Suihkulähde. Villa Real de Santo Antonion (läheinen kaupunki) rantabulevardilla oli melko vaatimaton suihkulähde. Mutta jos näkee suihkulähteen ensimmäistä kertaa elämässään, sillä ei oikeastaan ole väliä, onko se hieno vai vaatimaton!



10. Richard Scarryn Lomalla-kirjassa oleva kirppu. Sekä meno-että paluumatkalla Pinja sai liki tunnin kulumaan kirpun kuvaa osoitellen ja höyhöy-ääniä päästellen. Mitähän tästä nyt voisi sanoa?!


Näin aikuisen näkökulmasta tehtyjä matkahavaintoja olivat mm. nämä:

1. Tutti ala-asteikäisillä. Huvitutti, tuo Suomessa tuomittu kapistus tuntui olevan etelä-Euroopassa suosiossa, eikä siitä ollut mitään kiirettä päästä eroon. Oikeastaan meillä oli epävirallinen kisa aiheesta:"Kuka näkee vanhimman tuttia käyttävän lapsen?". Kieltämättä oli huvittaa nähdä, kun noin kuusivuotias tuttisuu ottaa tutin pois puhuakseen monimutkaisen keskustelun ja syödäkseen itse pippuripihvin, ja sen jälkeen pistää tutin takaisin suuhun.
2. Lastenruuissa on suolaa. Suomen neuvolajärjestelmä antaa ymmärtää, että vauvat suunnilleen kuolla kupsahtavat jos heille antaa suolaa. Kuitenkin Nestlen purkkiruuissa Portugalissa olikin, kappas kappas, suolaa. Uskoni neuvolajärjestelmään horjuu, joskin myönnän, että Pohjois-Karjala-projekti on tosi tärkeä.
3. Suomessa on teknisesti helpompaa asua vauvan kanssa, mutta oikea lapsirakkaus asuu Portugalissa. Portugalin jalkakäytävät ja ruokakaupat ovat lastenrattaille aivan liian kapeat ja joka paikkaan on raivostuttavat kaksi porrasta eikä tietenkään mitään luiskaa. Kuitenkin lapsia jumaloivat kaikki vauvasta vaariin (mukaanlukien nuoret rantaleijonamiehet!) ja perheen pienimmät ovat tervetulleita kaikkialle. Suomessa lähinnä ihmetellään miksi moisten sumusireenien pitäisi päästä julkisille paikoille. Voisiko näillä olla joku syy-seuraus-suhde: jos Suomessa ravintoloitsija joutuu investoimaan rahaa lastenrattaille tarkoitettuun luiskaan, häntä alkaa kaikki rattaiden asukit pahasti ketuttamaan.


Kotiinpaluun jälkeen arkemme on alkanut taas ja päivät alkavat nykyään puistoulkoilulla. Pinja tekee myös yrityksiä siirtyä yksiin päiväuniin, jotka nukutaan sisällä omassa sängyssä. Nämä siirtymäkaudet ovat aika raskaita ja niihin kuuluu paljon kitinäpäiviä, mutta eiköhän me parissa viikossa olla jo täysin uudessa rytmissä. Pinja on puistoilun jälkeen kyllä niin väsynyt, että usein lounaan jälkeen uni maittaa jo hyvin.

Haukilahden seisoja eli kesäntörrötin

Kylläpä sitä taas on sattunut ja tapahtunut. Pinja on viimeisten viikkojen aikana syöksähtänyt nopeasti kohti isojen ihmisten maailmaa. Merkittävimmät mullistukset ovat olleet äkillinen äidinmaidon syönnin lopettaminen ja seisomaan nouseminen.
Lomailimme Pinskun kanssa vielä viikon mökillä, vaikka Olli oli jo töissä. Ilmat eivät varsinaisesti olleet erinomaiset, mutta mukavaa oli silti. Viikon jännitysnäytelmä oli kuitenkin se, että saapumisen jälkeisenä päivänä Pinja päätti, että nyt riittää äidin maitobaarin tuotokset. Yksinkertaisesti neiti pisti suunsa aivan totaalisesti nappiin eikä suostunut enää maitoa ottamaan. Pinja tykkää siis kehitellä äidille haasteita. Vai miten muuten voisi selittää sen, että Pinja päättää lopettaa tissin syönnin kun ollaan juuri päästy susirajalle kesämökille, kauas rintapumppujen ja kuumien suihkujen ulottumattomiin. Neiti oli ehkä itsekin päätöksestään hiukan hämmentynyt ja siksi melko itkuinen. Selvisimme kuitenkin koettelemuksesta ilman minun rintatulehdusta ja Pinjan nestehukkaa, ja nyt jo korvikekin kelpaa. Uskomattoman paljon Pinja on saanut energiaa rintamaidosta, sillä ruokaa menee nyt ainakin tuplasti enemmän kuin aiemmin. Pinja vs. pappa -iltapuuronsyöntikilpailu päättyi Pinskun murskavoittoon.

Pian tämän ruokavalionmuutos-episodin jälkeen Pinja lähti kokeilemaan myös pystyasentoa. Sohvaa vasten piti nousta seisomaan tietysti siksi, että pääsisi paremmin retuuttamaan kissaa. Vaikka äiti hurrasi vieressä kun Pinja nousi seisomaan, Lyyli-kissa palkitsi tämän taidonnäytteen pikku kynsiräppäisyllä. Summa summarum: Pieni askel Pinjalle, suuri askel äidille, rasittava askel kissalle (joka joutuu nyt entistä korkeammalle halutessaan nukkua rauhassa). Seisomaan nousemista Pinja onkin tämän jälkeen harjoitellut ahkerasti ja yllättävän vähän muksahduksia on tapahtunut, sillä Pinja osaa aika hyvin jo pyllähtää pepulleen, kun voimat loppuvat.

Verbaalisesta puolesta voisi raportoida orastavat sanat: mppu (lamppu) ja tiitto (kiitos). Lisäksi "missä lamppu?"-kysymyksen ohella oikea vastaus tulee "missä ananas"-kysymykseen. Niille, jotka ihmettelevät Pinjan sanavaraston mielekkyyttä, voin sanoa, että Pinskun pöytätabletissa seikkailee ananas. Joskus ananas sekoittuu samassa tabletissa olevaan lihapullan kuvaan, mutta se ei meitä haittaa. Samanlaisia ruskeita kökkäreitähän ne molemmat on!

Hiirologinen lokero lähtee sovittelemaan kesävaatteita ja lämmittelemään kohmeisia sormiaan vielä viikoksi Portugalin lämpöön, lisää kuulumisia luvassa kun sieltä palaamme!

Kesäloman käänteet

Kesälomat tulevat ja menevät. Niin Ollinkin kesäloma hujahti (tai onhan sitä viikko vielä varastossa) ja Hiirologisen lokeron koti on taas Espoossa. Suomen ilmaston mottohan on nykyään "sama sää kesät talvet" mutta koleat lomasäät eivät liiaksi meitä haitanneet. Tässä vaihteeksi jopa aurinkoinen kuva takapihaltamme.



Mökkiviikon jälkeen olimme viikon verran kotona ja viilailimme kodin sisustusta, vietimme päivän maamme pääkaupungissa, kävimme Pinjan isoisovanhemmilla ja tietenkin pesimme valtavat vuoret pyykkiä. Sitten olikin aika suunnata kohti Jyväskylää ja sukulaiskohteita.
Tässä Pinja keinuu Leppäveden mummolan lähipuistossa ja vauhtia antavat tällä kertaa isä ja Venla-serkku. Venla oli tosi innostunut pienestä serkustaan ja Pinjastakin Venla oli aivan ihana, etenkin kun Venlaa ei Pinjan kovakouraiset parturi-kampaajaleikit (=hiusten repiminen) häirinneet. Pinsku saikin uuden lempinimen: Serkun söpöläinen.




Jyväskylässä Pinjan äiti myös poti kovaa nostalgia-aaltoa ja pakotti perheensä eräänä sateisena iltana nostalgiakierrokselle Kortepohjaan. Ympyrä on ikäänkuin sulkeutunut kun Pinja keinuu tässä samassa puistossa jossa äiti leikki lapsena.





Alkaa selvästi näyttää siltä, että Pinjan vauva-aika on pian vaihtumassa taaperoiäksi. Puhetta tulee aivan valtavasti, valitettavasti kaikki vielä on pinjankielellä. Rytmiltään ja äänteiltään puhe kyllä kuulostaa jo ihan suomelta ja oudot didldidldidl-jutut ovat jääneet vähemmälle.
Pinja on oppinut myös vastaamaan "missä lamppu?"-kysymykseen osoittamalla kattoa, eli siis lamppua. Valitettavasti myös "missä äiti?", "missä kissa?" ja "missä isä?" kysymyksiin vastaus löytyy muka katosta. Hiukan hiomista näiden käsitteiden ymmärtämisessä siis on. Tosin Pinjan kummitäti ylpeili, että kristillinen kasvatus on hyvin hoidettu, kun Pinjan mielestä isä on ylhäällä eli siis Taivaan isä.
Pinjan liikkumismuoto on edelleen nopea ja tehokas neliveto, ja pystyynnouseminen ei vielä omin voimin onnistu. Tosin tänään puistossa Pinja tutustui kävelykärryihin ja luulen, että neiti pikkuhiljaa alkaa ymmärtää pystyasennon ihanuutta. Pinjalle ostettiin myös kengät, lähinnä ne kuitenkin on hiekkalaatikkoleikkejä varten ja hyvät ensiaskelkengät hankitaan vasta syksymmällä. Pinjan pienen pienet kengät meidän kenkien vieressä on niin hellyttävä näky että se kyllä väkisinkin nostaa äidille kyyneleet silmiin.

Juhannuksen saldo: hyörintää, pyörintää ja KONTTAUSTA

Perheemme on taas sivistyksen parissa Espoossa vietettyään nautittavan lomaviikon Ruokolahdella.
Juhannuksen vietto sujui liki perinteisellä, joskin hiukan supistetulla porukalla mökkeillen. Juhannuksen jälkeen jäimme vielä meidän perheen voimin muutamaksi päiväksi mökille. Ilmat eivät meitä suosineet, mutta keksimme sitten muuta puuhaa: kävimme Lappeenrannassa morjestamassa sukulaisia ja ystäviä ja Imatralla kampaajalla ja syömässä.

Pinskulla on taas menossa liikuntapainotteinen vaihe, ja tämän vaiheen läpimurto tapahtui sitten kotiinlähtöpäivänä: Pinja oppi konttaamaan eteenpäin. Juuri juhannuksen alla Pinja oppi nousemaan konttausasennosta istumaan ja laskeutumaan siitä takaisin mahalleen, ja tätä kuviota sekä muuta lattialla hyörimistä harjoitettiin koko juhannus. Ja niinhän siinä sitten kävi että tytön koordinaatio parani siinä niin paljon, että hassu vaappuva eteenpäin liikkuva konttaus alkoi juuri silloin kun veimme viimeisiä kasseja autoon ja valmistelimme lähtöä mökiltä. Pinjalle taito on kyllä vielä hiukan outo, sitä käytetään aika säästeliäästi ja joskus Pinjalle iskee jopa uskonpuute omien kykyjensä suhteen. Hyvä näin, sillä meillä aikuisilla on vielä kodin saneeraus melko pahasti kesken.

Tässä juhannuskuvassa isän serkku Elina saa maistaa pyörijä-Pinskun hurjaa saksipotkua

Tässä puolestaan Pinja on herraseurassa isän ja setien kanssa.

Mummon tekemässä hellehatussa kelpaa ulkoilla.

Tässä kasvamassa perheeseemme apulaisgrillimestari (oikeastaan tämä näyttää enemmän siltä että isältä on pudonnut yksi pikku grillihiili). Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että Pinjan asu on nimeltään unipussi ja sitä vauvat käyttävät öisin jotta eivät hyörisi eivätkä pyörisi unissaan. Pinskulle unipussi tosin ei ole enää este eikä edes hidaste.

Lisääntynyt liikunnallisuus näkyi mökillä kasvaneena ruokahaluna ja sikeinä unina. Pinsku saattoi vetää kaksikin isoa lautasellista kaurapuuroa iltapalaksi. Lisäksi rakeisemmat isojen vauvojen ruuat alkavat vihdoin maistua edes jotenkuten. Raikas maalaisilma tyrmäsi Pinjan niin, että ekoina päivinä neiti nukkui 12 tunnin yöunet ja kahdet 2 tunnin päiväunet. Tällaista ihmettä ei ole nähty varmaan puoleen vuoteen. Jätesäkeistä kyhätty pimennysverhokin taisi vaikuttaa asiaan: kotona yöunet muuttuivat taas katkonaisiksi ja aamuherääminen aikaistui. Täytyy varmaan turvautua samanlaiseen viritykseen myös kotona.

Ja tattadadaa: tässä se sitten tulee, konttausvideo!

Hoitolapsen elämää

Pinja on melko vähän ollut elämänsä aikana hoidossa muualla kuin vanhemmillaan. Oikeastaan syynä ei ole lastenhoitoavun puute vaan se, että yksinkertaisesti vanhempien yhteiset menot ovat olleet harvassa, emmekä ole kauheasti yhteistä irtiottoa perhe-elämästä kaivanneet. Viime päivinä etenkin Pinskun äiti on kuitenkin ollut menokenkä jalassa: ensin olin Tallinnassa lauantain, sitten maanantaina olimme Ollin kanssa molemmat Bon Jovin konsertissa ja vielä eilen kävin katsomassa tyttöporukalla Sinkkuelämää-leffan. Maanantain ja tiistain menoihin liittyi haastava osuus: Pinsku piti saada nukkumaan ilman äidin avustusta. Mutta Pinja osasi yllättää: kun äiti hipsi ovesta, häntä ei sen koommin kaivattu. Pinja oli ollut tosi hyväntuulinen ja nukahtanut ilman ihmeempiä rettelöintejä. Ehkä äiti on hiukan liioitellut mielessään sitä, miten korvaamaton hän on Pinjalle. No, parempi näin, oli ihanaa olla viihteellä ja kuulla että kotirintamallakin oli mennyt hyvin.

Myös Heikki, Pinskun vauvakaveri, päätyi Bon Jovin konsertin ajaksi hoitolapseksi ja tässä kuva tulevista Bon Jovi -orvoista maanantaipäivältä.

Pinjan kovasti itkuinen ilme kuvassa johtuu siitä, että Pinsku, draamakuningattaremme, pelkää Hessun innostus-ääntelyä. Asetelmasta seuraa tietenkin surkuhupaisia tilanteita, kun Heikki innostuneena tekee tuttavuutta ja Pinja itkee kauhuissaan. Pinjaa kuitenkin sitkeästi siedätetään, jotta hän oppisi suhtautumaan rauhallisesti äänekkäisiin poikiin.

Pinskun yläetuhammas on vihdoin myös puhjennut mutta sen mukana tuli ikävä ylläri: hampaita puhkesi kaksi päällekkäin. Pinjalla on siis yksi ylimääräinen etuhammas, joka ei näytä kovin kivalta. Esikoisen äidin hysteerisyydellä soitin tietysti heti hammaslääkäriin, mutta huoleen ei kuulemma ole aihetta jos hampaat eivät ole kipeät. Vasta syksyllä katsotaan, mitä asialle tarvitsee tehdä. Alkushokista toivuttuani olen vakuuttunut, että Pinjan lumovoimaa pikku hammasviat eivät voi himmentää.

Olli aloittaa huomenna lomat ja Hiirologisen lokeron asukit viettävät jatkossa aikaansa Saimaan rannalla ja muissa kesäisissä kohteissa. Toivottavasti kivoja kesätarinoita on pian taas täällä tarjolla. Oikein hyvää juhannusta!

P.S. Blogin kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Touhu- & desibeli-Pinja

Kesä jo kävikin täällä mutta tänään näyttää taas siltä kun olisi ihan joku muu vuodenaika.

Viime viikonloppu kului Valkeakoskella Pinskun iso-isoäidin 90-vuotisjuhlilla. Äiti ja tytär söpöstelivät sävy-sävyyn olevissa asuissa, jos sitä nyt tästä kehnosta kuvasta näkee.

Pinsku edusti hienosti juhlissa vaikka äiti hyöri seremoniamestarina ja Pinja kiersi sylistä toiseen. Muutaman kerran kuitenkin kävi niin, että Pinja bongasi äidin salin toiselta puolelta ja päätti testata saako desibelihuudolla itsensä siirtymään äidin syliin. Joskus sai, joskus ei.

Pinjan liikkumistaidot sen kun kehittyvät. Nyt konttausasentoon pyritään koko ajan ja uudet kuohuttavat taidot häiritsevät myös yöunille menoa. Yleensä äiti saa kolme varttia rauhoitella pientä pyörijää, joka nousee vielä puoliunessa kontalleen ja kolauttelee päätään pinnasängyn reunoihin. Onneksi Pinja on oppinut nukkumaan myös mahallaan, joten mahalleen kääntyileminen yöaikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Pikku karhullamme alkaa olla myös luonnetta aivan valtavasti. Jos lelu putoaa ja toimelias äiti ei sitä heti nouki takaisin, alkaa valtavan kiukkuinen huuto. Samoin käy jos joku kielletty tavara otetaan Pinjalta pois.

Pinsku oppi myös ykskaks yllättäen istumaan. Istuma-asento vakautui suunnilleen viikossa ja muksahtelua tapahtuu enää harvakseltaan. Kesäleikkejä istumaan oppiminen helpottaa: hiekkalaatikot, keinuminen ja uimarannalla oleilu kun ovat paljon hauskempi istualteen kun molemmat kädet ovat vapaat ja maisematkin avarammat. Pinja on myös suunnilleen esikoululaisen näköinen istuessaan vai mitä sanotte tästä isosta tytöstä joka lelulaatikollaan valikoi lukemista.

Itseasiassa Pinja on nyt keksinyt kirjojen hauskojen, mistä äiti on oikein iloinen. Vielä meillä ei yhdessä Harry Pottereita lueta, mutta Pinja osoittelee kirjan kuvia ja äiti selostaa mitä missäkin kuvassa on ja mitä mikäkin eläin sanoo.

Pinsku oppi myös pari viikkoa sitten vilkuttamaan. Tuskin tyttö ymmärtää yhdistää sitä lähdön hetkeen, mutta selkeästi kun aikuinen tarpeeksi kauan vilkuttaa Pinskulle ja toistelee "Hei, hei, Pinja", saa useimmiten vastaukseksi huitovan heilutuksen. Joskus vilkutus tulee vähän viiveellä: eilen neuvolassa Pinja innostui vilkuttelemaan vasta aulassa kun aikansa vilkutettuaan neuvolantäti oli jo luopunut toivosta ja pistänyt oven meidän perässä kiinni.

Ruokapöydässä sormiruuat kuten kurkku, maissinaksut ja banaani ovat kuuminta hottia. Tästä kurkunsyöntivideosta kylläkin näkee, että kurkun maku on hiukan vielä outo tuttavuus.

Liki yhdeksän kuukauden äitiyden aikana vauvatavaroiden kuvamaailma on tullut tutuksi ja on herättänyt kovasti filosofista pohdintaa. Vauvatavaroiden yleisimmät kuva-aiheet ovat tietenkin eläimet, onneksi nykyään sentään tarjolla on muutakin kuin kissa-koira-nalle-osastoa. Pinja sai esimerkiksi tänään pöllö-yöpuvun. Seuraavaksi yleisimpiä ovat erilaiset naamakuviot esim. lapsen kasvot sekä kukat. Joskus tällainen alkaa kyllästyttää ja toivoisi erilaisempia kuva-aiheita. Missä ovat huonekalujen, työkalujen ja kodinkoneiden kuvioimat bodyt. Entä miksi kasvikunnasta kuvioiksi kelpaa vain kukat tai ehkäpä hedelmät? Lisäksi hämmentävää on se, että Pinjan kolme hedelmäkuvioista (omena, päärynä ja mansikka) vaatekappaletta ovat kaikki päähineitä. Miksi juuri päähineet ja hedelmät kuuluvat yhteen?

Näihin auringonpehmittämiin ajatuksiin päätän tämän hiirologisen postaukseni...Aurinkoisia päiviä teille rakkaat lukijat!

Studiokuvassa

Pinjasta otettiin toukokuun alkupuolella studiokuvat vauvaklubillamme. Kovin oli neiti silloin vakava ja noin kymmenen kuvan jälkeen salaman välähtely sai Pinskun puhkeamaan sydäntäsärkevään itkuun. Näin kivoja näistä kuvista kuitenkin tuli, etenkin tuossa mustavalkokuvassa on minusta vangittuna jotain hyvin pinskumaista, suuret sielukkaat ja ihmettelevät silmät yhdistettynä tummaan hiustöyhtöön. Jos joku haluaa tilata näistä itselleen kuvia, niin ilmoitelkaa siitä minulle!

Baby biossa ja muita kuulumisia

Eilen testasimme uuden vauvaharrastuksen, Babybion. Kyseessä on siis elokuva-esitys, jonne vauvat ja äidit ovat tervetulleita. Ensin meinasimme myöhästyä koko hommasta, kun Pinja ja minä nukuimme kuin pienet possut varttia vaille kymmeneen. Tunnin päästä olimme jo kuitenkin Isossa Omenassa ja saimme liki viimeiset liput esitykseen. Itse leffa, Rakastunut bestman, ei ollut mikään kummoinen, mutta ihan hauskaa ajanvietettähän se oli. Pinja oli melkoisen säyseä, alussa kiukutti kun lelut oli jo katsottu, mutta imetyksen voimin ja ympäri leffateatteria seikkailemalla saimme Pinskun ajan kulumaan. Taisi typsy tehdä valvomisennätyksenkin, kun kävimme elokuvan jälkeen vielä Helenan&Heikin ja Katrin&Vilhon kanssa Chicosissa syömässä.


Pinjan huone on nyt sitten remontoitu ja sisustettu ja neiti on jo nukkunut siellä ensimmäisen yönsä. Pinjan yö uudessa huoneeseensa sujui hyvin, ensimmäinen kutsuhuuto kuului vasta puoli seitsemältä aamulla, minkä jälkeen neiti pääsi äidin kainaloon maitohörpyille ja pikku torkuille.

Tässä kuva huoneesta eilisaamulta



ja samana iltana kun urakka oli valmis


Pinjan kanssa voi jo puuhailla yhtä sun toista. Uusia harrastuksia tarvitaankin, sillä muskari jäi jo kesätauolle ja vauvaklubikin pyörii enää pari viikkoa. Tänään olimme vaunuretkellä meren rannassa ja puistossa keinumassa. Pinsku pääsi testaamaan myös uuden Reimatecin haalarinsa, joka tuulisella ilmalla olikin tosi hyvä.




Pinsku ja meri




Ensi kosketus nurmikkoon




Vauhdin hurmaa, huomaa kuvassa näkyvä komea hammasrivi


Nyt kahdeksan kuukauden iässä Pinja on vihdoin löytänyt liikkumisen riemun ja ymmärtänyt, että liikkuminen mahdollistaa uusien asioiden tutkimisen. Pinskustamme voi kyllä sanoa, että "tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka", sillä peruutustyyli ei edelleenkään vie Pinjaa sinne minne hän haluaa vaan ihan johonkin muualle. Tämä ikiliikkuja kääntyy kyllä näppärästi selältä mahalle ja takaisin, sekä pyörii ympyrää että peruuttaa, mutta ne vaihteet eteenpäin puuttuvat. Toisaalta luulen, että Pinja alkaakin seuraavaksi nousta konttausasentoon ja siitä pystyyn ja jättää turhat välivaiheet pois.


Tässä vielä hassu touhotusvideo Pinjasta, eikö näytäkin siltä, että Pinja yrittää heiluttaa häntää?

Vappupallomme

Vuosi sitten vappuna minä olin porukan vappupallo ison mahani kanssa. Nyt Pinja, 7,5 kk, poreilee vappupallonamme. Ensimmäinen vappu sujui aurinkoisen kesäisissä merkeissä. Vapunaattona aloittelimme kotona grillikautta ja lisäksi paistoimme munkkeja. Rauhaisan aaton johdosta olimmekin vapun päivänä jo puolilta päivin pirteinä vappulounaalla ravintola Blue Peterissä. Pinja jaksoi vappulounaan melko hyvin, viihdyttäjä-aikuisia sentään oli yhteensä kymmenen (kiitokset Ninnille, Hannalle, Elinalle, Markulle, Amille ja Tomille, jotka mahdollistitte myös Pinjan vanhemmille ruokarauhan:)). Kesäsäästä hurmaantuneena pistäydyimme illalla vielä samalla porukalla Haukilahden rannassa jätskillä.

Vakava ylioppilas vappulounaalla Hannan sylissä

Pinjan viihdytysjoukot kokonaisuudessaan

Vappujuhlinnan lisäksi elämä pyörii remontin ympärillä ja Pinjan ihmeellistä (joskaan ei aina niin nopeaa) kehitystä ihastellen.

Pinjan istumataitoa ollaan jo odoteltu reilusti yli puoli vuotta ja lopulta äiti heivasi neuvolaan ohjeet jorpakkoon ja torppasi Pinskun syöttötuoliin. Syöttötuoli on oma vanha TrippTrappini, joka sai uuden lakkakerroksen pintaansa. Kovin pitkiä aikoja Pinskua ei syöttötuolissa pidetä, mutta mukavaa vaihtelua sekin tuo sitterissä istumiseen. Syöttötuolissa Pinja on myös tutustunut todelliseen kiinteään ruokaan, kokonaiseen banaaniin. Banaania Pinja ei tosin käytä syömiseen vaan ajelee sillä pitkin pöytää kuten neppiautolla. Banaania siis tarjoillaan vain silloin kun äidillä on siivousintoa.

Yksi lukuisista vauvojen huvittavista ominaisuuksista on kuukahtaminen. Teknisesti kyseessä on nukahtaminen, mutta siinä missä aikuinen nukahtaa hallitusti ja suunnitellusti omaan sänkyynsä, vauvat kuukahtavat likipitäen missä vain ja milloin vaan. Kuukahdus on siis nukahtamista spontaanimpi ja totaalisempi tapahtuma, kun vauvasta yksinkertaisesti loppuu virta kuten parhaastakin Duracell-patterista. Etenkin auto ja vaunut ovat kuukahdukselle otollista maaperää ja tässä onkin kuva Pinjan kuukahdus-taidonnäytteestä turvakaukalossaan. Pinja pystyy jopa kuukahtamaan kolmen minuutin automatkalla Haukilahdesta Matinkylään.

Vauvakaverusten Heikin ja Pinjan suhde, jota tässä blogissa on seurattu, on jo edennyt avioliiton tasolle. Tänään kävimme keinuttelemassa naperoita puistossa vauvakeinussa ja kun pikkuiset keinuivat samaan tahtiin, muistelimme Helenan kanssa, että omassa lapsuudessa tuosta sanottiin, että keinujat ovat naimisissa. Kyllä nämä nuoret aloittavat kaiken niin aikaisin!

Parketilla pakittaja

Työhuoneemme toimii edelleen romuvarastona, joten Hiirologiaa ei ole kiva päivitellä. Lisäksi Pinjan suuri innostus tietokoneen näppikseen rajoittaa tietokonepuuhat Pinskun uniaikoihin. Nyt kuitenkin uutisia on kertynyt sen verran runsaasti, että on ryhdyttävä toimeen.

Neitimme 7 kk on vääntänyt viime ajat taas hampaita, joita on nyt huikeat seitsemän (neljä alhaalla ja kolme ylhäällä). Joko olemme tottuneet Pinskun kitinään tai sitten nämä viimeisimmät tulivat helpolla, sillä yhtäkkiä vaan bongasimme kaksi hammasta lisää. Komea hammasrivistö on antanut Pinjan hymyyn uudenlaista huvittavaa särmikkyyttä.

Pinjan kääntymistaito selältä vatsalleen on jo oikein hyvä ja kääntyminen sujuu molempien kylkien kautta. Pinsku saa yleensä isot aplodit kääntymisestä, ja Pinsku hymyilee itsekin kuin Hangon keksi kun käännös onnistuu. Välillä muistutan Pinjaa, että elämässä vaatimustaso tuppaa kovenemaan; näin 28-vuotiaana käännös selältä mahalle ei saa esim. työnantajia enää hihkumaan innostuneena.

Tällä viikolla Pinja on myös alkanut "ryömimään" tai siis oikeastaan pakittamaan. Liukkaalla alustalla kuten parketilla Pinsku liukuu näppärästi taaksepäin. Tämähän on tietenkin siitä ikävää, että Pinjan tavoittelemat esineet loittonevat sen sijaan, että tulisivat lähemmäs ja kiukkuitkuahan tästä seuraa. Pinja myös pyörii näppärästi akselinsa ympäri ja tällä tavoin hän usein saa käsiinsä toivomansa tavarat. Ryömimisyritysten seuraaminen on oikeastaan aika huvittavaa. Pinja yrittää niin kovasti keksiä miten pääsisi eteenpäin, että melkein näkyy kun pikku aivosolut raksuttavat. Monta hyvää ryömimisideaa Pinjalla jo onkin.

Pinjalla ja minulla on myös uusi harrastus: hölkkä. Vaikka Emmaljungan City Crossit ei olekaan mitkään juoksuvaunut, hyvin ne rullaa kun äiti juoksee ja Pinja nukkuu. Järjestely on loistava: minulla ei päivisin muuta olekaan kun aikaa ja sitten kun Olli tulee illalla kotiin, mun ei tarvitse sännätä liikuntaharrastukseen. Muutenkin olemme Pinjan kanssa alkaneet liikkua aktiivisesti kodin ulkopuolella joka päivä ja välillä on ollut jopa kiireistä. Tällä hetkellä liikkuminen on helppoa, sillä Pinja ei juurikaan vierasta, ja on muutenkin tuollainen näpsäkkä kainalossa kulkeva paketti.

Pinjan höpöttelykin on tullut monipuolisemmaksi. Aamun eka sana on yleensä vieno thyy-thyy. Siitä se hölinä siiten alkaakin: ämmämmäm, äithiiii ja babbababbabba. Joskus Pinja on huvittavan tosissaan puhuessaan, ihan kuin meidän kuuluisi ymmärtää mitä hänellä on sanottavaa. Lisäksi usein kun äiti sanoo "abbabbaabaa", Pinja innostuu vastailemaan samalla tavalla.

Viime viikolla vietimme vappunaamiaisia vauvaklubilla ja tässä kuva Pinskusta, joka oli pukeutunut raidalliseksi mehiläiskarhuksi. Tämän kuvan myötä siis hauskaa vappua kaikille! Lisää kuvia on tulossa, kun tämän kaaoksen keskeltä löytyy kameran USB-piuha.

Edistysaskelia, evakkoa ja erätaukoja

Aika on taas lentänyt kuin siivilä (mitenköhän siivilä lentää?) ja Pinja on päässyt puolen vuoden kypsään ikään. Evakkoviikot mummolassa ovat sujuneet sopuisasti ja mukavasti, tosin Pinja on tottunut taas kuuden hengen viihdytysjoukkoon, joten yksinäinen puuhastelu lelujen kanssa ei tule kuuloonkaan.

Uusista taidoista olisi kai raportoitava kääntyminen selältä vatsalleen, mutta se on vielä niin harvinainen tapahtuma, että en ole aivan varma, osaako Pinja taidon vai onko se vain sattumaa. Yleensäkin Pinja opettelee hiukan hassusti asioita. Yksi asia kiinnostaa noin viikon ja kun se on opittu, koko juttu unohdetaan. Näin on käynyt mm. päristelyn kanssa. Aivan kuin Pinskulla olisi joku check-lista, josta hän ruksaa opitut taidot ja ottaa ne sen jälkeen käyttöön vain tarvittaessa.
Varpaiden syönti tosin kiinnostaa viikosta toiseen, samoin kuin muu järsiminen. Äiti syyttää tästä omia geenejään, sillä lapsuudessani pureskelin mm. langallisen kaukosäätimen johdon poikki, kun Matka maailman ympäri -sarja oli niin jännä....

Tässä Pinja tekeytyy Sveitsin armeijan linkkuveitseksi


Tapahtumarintamalla on sen sijaan paljon raportoitavaa. Teimme viikonloppureissun Jyväskylään muutama viikko sitten. Automatka Jyväskylään oli ehkä pikku-Pinjalle turhan pitkä, menomatka meni vielä ok, mutta paluumatkaa säesti Heinolasta Helsinkiin Pinskun putkihuuto, kun oleilu turvaistuimessa ei enää maistunut. Pinja on myös viime aikoina kasvattanut hampaat kolme ja neljä, ja Jyväskylässä hiukan känistiin hampaita. Odotimme seuraavaksi ylähampaita mutta neitimme näköjään aikoo tehdä ensin alarivin valmiiksi.

Nauravainen matkakuva jostain Joutsan lähistöltä


Viime sunnuntaina Pinsku pääsi elämänsä ekaan lätkämatsiin, Blues-HIFK-play off -peliin. Heikiltä (Pinnasänky-blogin päätähti) lainatut kuulosuojaimet päässä Pinsku seurasi kaksi erää peliä, minkä jälkeen mummo haki väsyneen Blues-fanin kotiin. Pinskun panos kuitenkin riitti, sillä Blues tahkosi kahdessa ekassa erässä niin paljon maaleja että se riitti HIFK:n kaatamiseen. Ennen peliä vanhempainneuvosto kävi kiivaan väännön Pinjan asusta: Olli-isä kielsi ehdottomasti punaiset vaatteet, jottei Pinskua sekoitettaisi vastustajan kannattajiin. Minä puolestaan en suostunut siniseen, jotta Pinjaa ei luultaisi pojaksi. Onneksi kompromissi sentään löytyi uudesta vaaleasta fleece-puvusta. Kaikenkaikkiaan lätkämatsi oli sekä vanhemmille että Pinjalle hauska kokemus, joka varmasti otetaan uusiksi. Pinja oli melkoinen katseenvangitsija pelissä ja oli huvittavaa, kun raavaat ärräpäitä sylkevät jääkiekkoäijät heltyivät Pinskulle lirkuttelemaan.

Pinsku ja vakava isä hallin ulkopuolella


Sittenkin paitsio?


Ai hei äiti, olethan sinäkin täällä!


Viime aikoina olemme käyneet maanantaisin Helenan ja Heikin kanssa ulkoilemassa. Heikillä ja Pinjalla oli siis sama laskettu aika ja lopulta ikäeroksi vauveleille tuli vain kymmenen päivää. Nykyään Hessu ja Pinsku ovat aidon kiinnostuneita toisistaan. Viime tammikuussa otetussa kuvassa Pinjan ihastus Heikkiin oli kovin yksipuolista, mutta pari kuukautta myöhemmin on jo edetty kädestä pitämiseen.



Pinjan ruokavalikoimaan on tullut paljon uusia ruokia, kuten kalkkuna ja kana sekä useat uudet vihannekset ja hedelmät. Tyttömme syö lähes mitä vain ja aivan valtavia määriä ja hänellä on huvittava HÖHYM-komentoääni, jota käytetään kun syöttäjä jostain syystä lappaa liian hitaasti ruokaa suursyömärimme suuhun.
Viljoista Pinja edelleen syö lähinnä kauraa. Ostin kyllä tattarihiutaleitakin, jotta Pinsku ei saisi turhaan liiallista gluteiinirasitusta ja altistuisi keliakialle. Periaatteet kyllä heitettiin taas romukoppaan, kun selvisi, että tattaripuuro maistuu lähinnä sille, kun joku olisi lakaissut takapihansa puurolautaselle. Vauvan ruokavalio on muutenkin ihan tarpeeksi ankea, kun suola, sokeri ja rasva on karsittu minimiin.

Lopuksi Hiirologia haluaa toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä tämän lennokkaan töyhtötukkakuvan myötä!