Pikku opiskelija

Rohkea rokan syö! Koska kotiinkaan ei voi linnoittautua, täytyy vauvan kanssa rohkeasti lähteä ulkomaailmaan. Vaikka vauvan (etenkin Pinjan) kanssa aikataulu/nälkä/väsymys/kakkakatastrofit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Eilispäivä oli vielä helppo, kävimme vauvaklubilla naapurin Tuire-äidin ja Elsa-vauvan kanssa ja sitten vielä neuvolassa. Äidin aikatauluoptimointi meni nappiin ja Pinsku heräsi just sopivasti vauvaklubin alkaessa. Neuvolassa tosin sitten iski väsymys ja kiukku. Mutta siitäkin selvittiin ja Pinjuskan uudet mitat ovat 60,8 cm ja 5560 g. Siro neiti siis.
Tänään vuorossa olikin äidin lopputyöntekijän Hannan lopputyöseminaari ammattikorkeakoulu Stadiassa. Stadiassa ei vauvat ilmeisesti ole niin arkinen näky kuin yliopistolla, vaan keräsimme Pinjan kanssa runsaasti katseita. Pinja oli hereillä koko ajan ja tirkisteli hiirenhiljaa matkarattaistaan äitiä kun Hanna esiintyi. Ehkä matkarattaiden taukoamaton heijaus auttoi asiaa, mutta äiti sai siis rauhassa seurata seminaarin loppuun, kommentoida Hannan esitystä ja vielä käytyä kaffellakin. Hyvä Pinja, täytit jo kahden kuukauden iässä korkeakouluopiskelun vaatimukset helposti: 1)olit hereillä luennolla 2)olit hiljaa luennolla 3) et turhia kysellyt luennolla, se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin 4)muistit kahvitella. Äiti oli pakahtua ylpeydestä!

Vaaleanpunainen invaasio

Tyttövauvan syntymän myötä kaikki muuttui yhtäkkiä vaaleanpunaiseksi. Vaikka vanhemmat eivät tähän erityisesti kannustaneet (mutta eivät toisaalta estelleetkään), saadut lahjat ovat olleet voittopuolisesti pinkkejä. Poikkeuksena äidin kavereista Lotta ja Julia, jotka totesivat, että pienen tytön äidille siniset ja valkoiset vaatteet voivat olla tervetullutta hermolepoa. Vaaleanpunaista vaatetta tulvi myös Ollin pomolta Miialta, kun Miian Minea-tytön garderobi annettiin Pinjalle kierrätykseen. Kovin isku oli kuitenkin nähdä 7-vuotiaan Minean huone, joka näytti siltä kuin Linnanmäen hattarakone olisi räjähtänyt siellä. Täytyy alkaa henkisesti valmistautua siihen, että nykyinen työhuoneemmekin on parin vuoden päästä kuin hattarakoneesta tullut. Tai sitten ei. Jos isän Blues-fanius periytyy, voihan huone olla tummansininenkin.
Vielä kuitenkin äiti vetää Pinjalle päälle mitä haluaa ja tässä onkin kuvia isänpäivän isä-tytär-hetkestä ja Pinjan nyrkinnielemisharjoituksista.





Uusia taitojakin on opittu. Jokelteluun tulee uusia äänteitä lähes joka toinen päivä ja päiväkitinät ovat vähentyneet ainakin puoleen. Lisäksi pää kääntyy ketterästi jo puolelta toiselle, eikä retkota sivussa kuten ennen. Samoin nyrkki alkaa löytyä ja sen imeskelystä kuuluva lussutus piinaa äitiä etenkin yöaikaan.

Pinja latinaksi

Hehee, nörttiäiti iskee! Tyttäremme nimen saa kokonaisuudessa käännettyä latinaksi: Pinus pinea Carex Aurora. Jos tuolla Pinjasta ei tule tiedenaista niin ei sitten millään!

Pinja Sara Aurora

Vihdoin tähän pystyynkuolleeseen blogiin saadaan päivitystä. Ristiäiset pidettiin eilen talvisessa säässä ja Hiiro-Hipsustamme tuli Pinja Sara Aurora. Neiti käyttäytyi kuin enkeli, varsinainen seurapiiriprinsessahan hän on aina ollut. Pinja nukkui viime hetkille ennen kasteen alkua ja kasteen aikana oli Antti-kummisedän sylissä ja ilveili siitä Ninni-kummitädille. Iso leveä hymy nähtiin Pinjan kasvoilla kun pappi valutti ihan reilusti vettä Pinjan päähän; vesipetomme taisi toivoa että tässä päästään vielä kylpyyn!
Uskomatonta tosiaan miten tyttö nauttii huomiosta. Vieraita oli yli parikymmentä ja vaikka koko porukka veisasi virsiä korvan juuressa niin se ei paljon neitiä hetkauttanut.
Pinja sai melkoisen kasan myös ihania lahjoja: mm. kummilusikan, medaljongin, hopealusikoita, rahasarjan, kakkulapion, sydänkaulakorun, helmet, pari kirjaa, muumiastiaston ja Marimekon pikkurepun. Lisäksi ruokatarjoilu oli mahtava. Liikuttavinta koko tapahtumassa äidin mielestä oli kuitenkin se, miten suurella ihastuksella kaikki vieraat suhtautuivat Pinjaan ja sylissäpitäjiä oli ihan jonoksi asti.
Nimen taustasta voin sen verran paljastaa, että Pinjan äidin valinta oli nimi Pinja (sopii biologiäidin tyttärelle ja on luonteva jatke suvussa oleville Hilja- ja Anja-nimille) ja isä valitsi nimen Sara (jota äiti ei halunnut etunimeksi sillä sukunimeen yhdistettynä se olisi melkoinen paketti r-kirjaimia). Aurora sen sijaan oli yhdessä sovittu kolmas nimi jo ajat sitten ja Sara Aurora on hiukan kuin valon sarastus tai auringon sarastus.
Nyt Pinjamme vetelee sikeitä vaunuissa kirpeässä talvisäässä. Juhliminen vaatii veronsa:).