Vesipeto ja Vauvokki-vauva

Hiirologiaan olisi aika päivittää kesäkuulumisia, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. Paras siis aloittaa alusta.

Pinja käynnisti kesän Tapiolan keskusaltaasta. Olimme palaamasta Minean rokotetutkimuksesta, kun Pinsku lukuisista kielloista huolimatta juoksi liian lähelle Keskusaltaan reunaa, molskahti veteen ja katosi pinnan alle. Vaikka olen aina pitänyt Keskusallasta oksettavana avoviemärinä, jossa linnut ulostavat, nyt ei auttanut kuin hypätä perään. Sain hetkessä heivattua Pinjan rannalle, mutta itselläni oli vaikeuksia päästä korkeaa betonireunaa ylös. No, vihdoin minäkin pääsin rannalle ja saimme vielä Pinjan hatun ja kengän kalasteltua rannalle ja silloin minua jo tapaus nauratti kovasti. Onneksi Olli oli myös Tapiolassa ja kuskasi epäonnisen perheensä kotiin pesulle ja kuivumaan. Kun ottaa huomioon, että tänä keväänä Pinja on jo molskahtanut jäiden sekaan keväiseen ojaan ja on pudonnut setänsä ylioppilasjuhlissa pihapenkin selkänojalta selälleen (rautatankojen ja kivien väliin, pehmoiselle nurmelle), en voi muuta kuin todeta, että toisten lasten suojelusenkelit ovat hiukan kiireisempiä kuin toisten.

Heti Ollin loman alussa suunnistimme Joensuuhun isomummin syntymäpäiväjuhlille ja tutustumaan "Hirkkaan", tyttöjen ukin suvun legendaariseen kesänviettopaikkaan. Pinja ja Minea olivat loistavia matkaseuralaisia, automatkat sujuivat melko jouhevasti. Pinja ihastui Hirvirantaan niin, että kun seuraavalla viikolla Espoossa ehdotin uimareissua Lauttasaaren rantaan, sai neiti itkupotkuraivarin, kun hän olisi halunnut Hirvirantaan. No, edes tämä curling-äiti ei suostunut ajamaan 500 kilometriä, jotta tytön toive saataisiin toteutumaan.

Yksi kesäreissuistamme suuntautui Muumimaailmaan Naantaliin, jonne saimme seuraksi Heikin ja Kallen perheineen. Yövyimme Anssin vanhempien luona Turussa ja aamupäivästä suuntasimme Muumimaailmaan. Pinja oli periaatteessa muumeista innoissaan, mutta ei vielä tänä vuonna uskaltautunut halailemaan muumeja vaan vilkutteli niille hiukan kauempaa. Vähintään yhtä innoissaan muumeista oli Olli ja hiukan yllättäen Kalle (5 kk), joka oli rohkein muumien silittelijä!

Heikki ja Pinja veneitä uittamassa Muumipapan laivan luona

Parasta reissussa oli järsiminen, totesivat Minea ja Kalle



Säät suosivat koko loman ajan ja mökkeilimme pariinkin otteeseen. Pinja nautti uimisesta ja parhaina päivinä neiti taisi olla 5 tuntia vedessä. Aina ei edes tarvittu järveä, myös Minean kylpyamme riitti!

Ja maistui se mökkielo Minnillekin

Mökkireissun yhteydessä kävimme myös Joutsenon kotieläintarhassa. Tässä Pinja tekee tuttavuutta kukon kanssa. Kuten edellisenä vuonna, mieleenpainuvin eläin oli tänäkin vuonna possu. Outoa sinänsä, sillä valinnanvaraa eläimissä oli pupuista alpakoihin....Pinja taitaa olla possu-ihmisiä.

Loman viimeisellä viikolla toteutimme vielä Linnanmäen reissun. Pinja olisi jo saanut lasten rannekkeenkin (on siis yli 100 cm), mutta otimme hänelle vielä mini-rannekkeen jolla aikuinenkin pääsi mukaan. Lintsi-reissu meni aivan uskomattoman hienosti, Pinja oli innokas ja rohkea kieppuja, mutta jaksoi myös jonottaa kärsivällisesti ja totteli annettuja ohjeita. Olin lykännyt Lintsi-reissua, koska arvelin sen olevan katastrofi uhmakohtauksineen ja ylikierroksilla käymisineen, mutta Pinja osoitti, että näinkin hienosti voi reissut mennä. Tässä kuva karusellista, joka oli ensimmäinen laite missä kävimme.

Minea on kehittynyt aivan valtavasti, ja mahdollisesti pian jo alkaa konttaamaan. Tällä hetkellä suurinta hupia on konttausasennossa heijaaminen ja tätä taitoa täytyy treenata yötä päivää, äidin yöunien kustannuksellakin. Ääntely ei ole vaihtunut vielä jokelteluksi, vaan Minni on keksinyt korvata karhumaisen murinan possumaisella röhkinällä. Ei kovin naisellista tämäkään.

Minea sai kesällä myös yllättäviä arvoaseman ylennyksiä. Pinja on tähän asti reagoinut voimakkaasti siskosta käytettyihin hellittelynimiin ja on yleensä kiljunut,että "ei se ole Miipusteri, se on Minea vaan!". Yksi päivä sitten kysyin, että mikä Pinjan mielestä olisi hyvä lempinimi siskolle, ja Pinja totesi yksikantaan "Vauvokki-vauva"! Niinpä Mineasta tuli Vauvokki-vauva ja Pinjasta tietysti Vauvokki-isotyttö. Vielä suurempi edistysaskel oli kun Pinja yhtäkkiä totesi, että "me molemmat ollaan Passan-kameleita". Pinja on ihastunut Taotao-jaksoon, jossa äitikameli löytää pikku-Passan-poikasensa ja Pinsku on mielellään leikkinyt olevansa Passan ja minun pitää olla äitikameli, joka löytää hänet. Tähän asti Minni ei missään nimessä kuulunut leikkiin, mutta nyt yhtäkkiä hänet ylennettiin Passaniksi. Pinja tuskin itse tajuaa, miten hienon kunnianosoituksen hän meidän mielestä teki!