The One

Vuosi sitten vaan humpsahti ja Pinja vietti syntymäpäiviään jo melkein kuukausi sitten. Syntymäpäiviä vietettiin asianmukaisella innokkuudella, ensin järjestettiin kaverisynttärit lähipiirin nassikoille ja heidän vanhemmilleen ja sitten myöhemmin sukusynttärit. Ennen synttäreitä opetimme Pinjan puhaltamaan, jotta kynttilät saataisiin sammuksiin, mutta vielä synttäreiden aikaan puhallus oli lähinnä päristystä ja itse synttäripäivänä iski liian suuri ramppikuume. Onneksi äiti sitten auttoi puhaltamisessa.
Kuvista ensimmäinen on kaverisynttäreiltä ja jälkimmäinen sukusynttäreiltä. Jälkimmäisessä kuvassa Pinja on sitä mieltä, että lopeta äiti se puhkuminen ja anna jo sitä banaania.



Tässä Pinja puolestaan katsastaa lahjasaldoaan.




Ja niitä lahjojahan tuli: palikkalaatikkoja, kassakone, kirjoja, Maisa-dvd, lakanat, astioita, vaatteita (mm. talven toppavaatteet) ja legoja noin vain muutamia mainitakseni. Syntymäpäivien jälkeen on mennyt monta viikkoa rattoisasti, kun Pinjalla riittää puuhaa lelujensa kanssa.

Yksivuotispäivien kunniaksi Pinja ja Heikki ikuistettiin jo perinteisessä poseerauksessa. Ihme että nappulat saatiin näinkin hyvin pysymään viltillä, sillä yleensä Hessu&Pinja-tapaamisissa meno on nykyään kova.



Muutoksen tuulet puhaltavat muutenkin perheessämme, sillä marraskuun alusta Pinja siirtyy päivähoitoon ja äiti takaisin työelämään. Kävimme päiväkodissa jo tutustumassakin. Paikka vaikuttaa tosi hyvältä: päiväkoti on pieni ja melko lähellä kotiamme, ja Pinjan omahoitaja vaikuttaa oikein mukavalta. Päiväkodista myös löytyi jos jonkinlaista puuhatilaa pikkuisille. Vaikka tunnen suurta haikeutta kotielämän päättymisestä ja elämänmuutos on varmasti suuri, suhtaudun positiivisesti ja luottavaisesti Pinjan sopeutumiseen päiväkotiin.

Tänä viikonloppuna eli noin 1v 1kk ikäisenä Pinja on vaihtanut etenemisensä kävelyyn. Ensiaskelia on tullut jo reilun viikon, mutta nyt huomaa, että Pinja kävelee melkein koko ajan ja tuettakin kävely sujuu useita metrejä. Pinja noudatti äitinsä oppimisrytmiä melko orjallisesti: myös minulla sekä puhe että kävely alkoivat suunnilleen vuoden ikäisenä. Pinjan puhetaitojen repertuaariin kuuluu erinäinen kokoelma koneiden ja eläinten ääniä (auto, kello, kissa, koira, karhu, pupu, orava ja lammas) ja selkeät sanat kissa, hauva, napa ja lamppu. Lisäksi Pinja käyttää useampaa, tosin hiukan vaikeasti tulkittavampaa sanaa kuten "kii" (=keinu) ja "paa" (=pallo). Puheen myötä on selvinnyt, että tytöllämme on hiukan omalaatuinen huumorintaju. Tänään saunassa Pinja yhtäkkiä huusi "kissa, mauuu" ja purskahti nauruun. Sinänsä erikoista, sillä mitään kissaan viittaavaa ei näkynyt mailla halmeilla....

Pinjan kuuluminen perheeseemme on tämän vuoden aikana muuttunut normaaliksi asiaksi, mutta silti tuo pieni mutta alati kasvava ihminen jaksaa ihmetyttää. Myös oma vanhemmuus on toisaalta hyvin konkreettista ja luontevaa ja silti jotenkin mystistä ja maagista. Melkein joka päivän päätteeksi, kun Pinja on kuukahtanut sänkyynsä, totean Ollille: "Hassu pieni ihminen, luulee että me ollaan sen isä ja äiti".