Juhannuksen saldo: hyörintää, pyörintää ja KONTTAUSTA

Perheemme on taas sivistyksen parissa Espoossa vietettyään nautittavan lomaviikon Ruokolahdella.
Juhannuksen vietto sujui liki perinteisellä, joskin hiukan supistetulla porukalla mökkeillen. Juhannuksen jälkeen jäimme vielä meidän perheen voimin muutamaksi päiväksi mökille. Ilmat eivät meitä suosineet, mutta keksimme sitten muuta puuhaa: kävimme Lappeenrannassa morjestamassa sukulaisia ja ystäviä ja Imatralla kampaajalla ja syömässä.

Pinskulla on taas menossa liikuntapainotteinen vaihe, ja tämän vaiheen läpimurto tapahtui sitten kotiinlähtöpäivänä: Pinja oppi konttaamaan eteenpäin. Juuri juhannuksen alla Pinja oppi nousemaan konttausasennosta istumaan ja laskeutumaan siitä takaisin mahalleen, ja tätä kuviota sekä muuta lattialla hyörimistä harjoitettiin koko juhannus. Ja niinhän siinä sitten kävi että tytön koordinaatio parani siinä niin paljon, että hassu vaappuva eteenpäin liikkuva konttaus alkoi juuri silloin kun veimme viimeisiä kasseja autoon ja valmistelimme lähtöä mökiltä. Pinjalle taito on kyllä vielä hiukan outo, sitä käytetään aika säästeliäästi ja joskus Pinjalle iskee jopa uskonpuute omien kykyjensä suhteen. Hyvä näin, sillä meillä aikuisilla on vielä kodin saneeraus melko pahasti kesken.

Tässä juhannuskuvassa isän serkku Elina saa maistaa pyörijä-Pinskun hurjaa saksipotkua

Tässä puolestaan Pinja on herraseurassa isän ja setien kanssa.

Mummon tekemässä hellehatussa kelpaa ulkoilla.

Tässä kasvamassa perheeseemme apulaisgrillimestari (oikeastaan tämä näyttää enemmän siltä että isältä on pudonnut yksi pikku grillihiili). Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että Pinjan asu on nimeltään unipussi ja sitä vauvat käyttävät öisin jotta eivät hyörisi eivätkä pyörisi unissaan. Pinskulle unipussi tosin ei ole enää este eikä edes hidaste.

Lisääntynyt liikunnallisuus näkyi mökillä kasvaneena ruokahaluna ja sikeinä unina. Pinsku saattoi vetää kaksikin isoa lautasellista kaurapuuroa iltapalaksi. Lisäksi rakeisemmat isojen vauvojen ruuat alkavat vihdoin maistua edes jotenkuten. Raikas maalaisilma tyrmäsi Pinjan niin, että ekoina päivinä neiti nukkui 12 tunnin yöunet ja kahdet 2 tunnin päiväunet. Tällaista ihmettä ei ole nähty varmaan puoleen vuoteen. Jätesäkeistä kyhätty pimennysverhokin taisi vaikuttaa asiaan: kotona yöunet muuttuivat taas katkonaisiksi ja aamuherääminen aikaistui. Täytyy varmaan turvautua samanlaiseen viritykseen myös kotona.

Ja tattadadaa: tässä se sitten tulee, konttausvideo!

Hoitolapsen elämää

Pinja on melko vähän ollut elämänsä aikana hoidossa muualla kuin vanhemmillaan. Oikeastaan syynä ei ole lastenhoitoavun puute vaan se, että yksinkertaisesti vanhempien yhteiset menot ovat olleet harvassa, emmekä ole kauheasti yhteistä irtiottoa perhe-elämästä kaivanneet. Viime päivinä etenkin Pinskun äiti on kuitenkin ollut menokenkä jalassa: ensin olin Tallinnassa lauantain, sitten maanantaina olimme Ollin kanssa molemmat Bon Jovin konsertissa ja vielä eilen kävin katsomassa tyttöporukalla Sinkkuelämää-leffan. Maanantain ja tiistain menoihin liittyi haastava osuus: Pinsku piti saada nukkumaan ilman äidin avustusta. Mutta Pinja osasi yllättää: kun äiti hipsi ovesta, häntä ei sen koommin kaivattu. Pinja oli ollut tosi hyväntuulinen ja nukahtanut ilman ihmeempiä rettelöintejä. Ehkä äiti on hiukan liioitellut mielessään sitä, miten korvaamaton hän on Pinjalle. No, parempi näin, oli ihanaa olla viihteellä ja kuulla että kotirintamallakin oli mennyt hyvin.

Myös Heikki, Pinskun vauvakaveri, päätyi Bon Jovin konsertin ajaksi hoitolapseksi ja tässä kuva tulevista Bon Jovi -orvoista maanantaipäivältä.

Pinjan kovasti itkuinen ilme kuvassa johtuu siitä, että Pinsku, draamakuningattaremme, pelkää Hessun innostus-ääntelyä. Asetelmasta seuraa tietenkin surkuhupaisia tilanteita, kun Heikki innostuneena tekee tuttavuutta ja Pinja itkee kauhuissaan. Pinjaa kuitenkin sitkeästi siedätetään, jotta hän oppisi suhtautumaan rauhallisesti äänekkäisiin poikiin.

Pinskun yläetuhammas on vihdoin myös puhjennut mutta sen mukana tuli ikävä ylläri: hampaita puhkesi kaksi päällekkäin. Pinjalla on siis yksi ylimääräinen etuhammas, joka ei näytä kovin kivalta. Esikoisen äidin hysteerisyydellä soitin tietysti heti hammaslääkäriin, mutta huoleen ei kuulemma ole aihetta jos hampaat eivät ole kipeät. Vasta syksyllä katsotaan, mitä asialle tarvitsee tehdä. Alkushokista toivuttuani olen vakuuttunut, että Pinjan lumovoimaa pikku hammasviat eivät voi himmentää.

Olli aloittaa huomenna lomat ja Hiirologisen lokeron asukit viettävät jatkossa aikaansa Saimaan rannalla ja muissa kesäisissä kohteissa. Toivottavasti kivoja kesätarinoita on pian taas täällä tarjolla. Oikein hyvää juhannusta!

P.S. Blogin kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Touhu- & desibeli-Pinja

Kesä jo kävikin täällä mutta tänään näyttää taas siltä kun olisi ihan joku muu vuodenaika.

Viime viikonloppu kului Valkeakoskella Pinskun iso-isoäidin 90-vuotisjuhlilla. Äiti ja tytär söpöstelivät sävy-sävyyn olevissa asuissa, jos sitä nyt tästä kehnosta kuvasta näkee.

Pinsku edusti hienosti juhlissa vaikka äiti hyöri seremoniamestarina ja Pinja kiersi sylistä toiseen. Muutaman kerran kuitenkin kävi niin, että Pinja bongasi äidin salin toiselta puolelta ja päätti testata saako desibelihuudolla itsensä siirtymään äidin syliin. Joskus sai, joskus ei.

Pinjan liikkumistaidot sen kun kehittyvät. Nyt konttausasentoon pyritään koko ajan ja uudet kuohuttavat taidot häiritsevät myös yöunille menoa. Yleensä äiti saa kolme varttia rauhoitella pientä pyörijää, joka nousee vielä puoliunessa kontalleen ja kolauttelee päätään pinnasängyn reunoihin. Onneksi Pinja on oppinut nukkumaan myös mahallaan, joten mahalleen kääntyileminen yöaikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Pikku karhullamme alkaa olla myös luonnetta aivan valtavasti. Jos lelu putoaa ja toimelias äiti ei sitä heti nouki takaisin, alkaa valtavan kiukkuinen huuto. Samoin käy jos joku kielletty tavara otetaan Pinjalta pois.

Pinsku oppi myös ykskaks yllättäen istumaan. Istuma-asento vakautui suunnilleen viikossa ja muksahtelua tapahtuu enää harvakseltaan. Kesäleikkejä istumaan oppiminen helpottaa: hiekkalaatikot, keinuminen ja uimarannalla oleilu kun ovat paljon hauskempi istualteen kun molemmat kädet ovat vapaat ja maisematkin avarammat. Pinja on myös suunnilleen esikoululaisen näköinen istuessaan vai mitä sanotte tästä isosta tytöstä joka lelulaatikollaan valikoi lukemista.

Itseasiassa Pinja on nyt keksinyt kirjojen hauskojen, mistä äiti on oikein iloinen. Vielä meillä ei yhdessä Harry Pottereita lueta, mutta Pinja osoittelee kirjan kuvia ja äiti selostaa mitä missäkin kuvassa on ja mitä mikäkin eläin sanoo.

Pinsku oppi myös pari viikkoa sitten vilkuttamaan. Tuskin tyttö ymmärtää yhdistää sitä lähdön hetkeen, mutta selkeästi kun aikuinen tarpeeksi kauan vilkuttaa Pinskulle ja toistelee "Hei, hei, Pinja", saa useimmiten vastaukseksi huitovan heilutuksen. Joskus vilkutus tulee vähän viiveellä: eilen neuvolassa Pinja innostui vilkuttelemaan vasta aulassa kun aikansa vilkutettuaan neuvolantäti oli jo luopunut toivosta ja pistänyt oven meidän perässä kiinni.

Ruokapöydässä sormiruuat kuten kurkku, maissinaksut ja banaani ovat kuuminta hottia. Tästä kurkunsyöntivideosta kylläkin näkee, että kurkun maku on hiukan vielä outo tuttavuus.

Liki yhdeksän kuukauden äitiyden aikana vauvatavaroiden kuvamaailma on tullut tutuksi ja on herättänyt kovasti filosofista pohdintaa. Vauvatavaroiden yleisimmät kuva-aiheet ovat tietenkin eläimet, onneksi nykyään sentään tarjolla on muutakin kuin kissa-koira-nalle-osastoa. Pinja sai esimerkiksi tänään pöllö-yöpuvun. Seuraavaksi yleisimpiä ovat erilaiset naamakuviot esim. lapsen kasvot sekä kukat. Joskus tällainen alkaa kyllästyttää ja toivoisi erilaisempia kuva-aiheita. Missä ovat huonekalujen, työkalujen ja kodinkoneiden kuvioimat bodyt. Entä miksi kasvikunnasta kuvioiksi kelpaa vain kukat tai ehkäpä hedelmät? Lisäksi hämmentävää on se, että Pinjan kolme hedelmäkuvioista (omena, päärynä ja mansikka) vaatekappaletta ovat kaikki päähineitä. Miksi juuri päähineet ja hedelmät kuuluvat yhteen?

Näihin auringonpehmittämiin ajatuksiin päätän tämän hiirologisen postaukseni...Aurinkoisia päiviä teille rakkaat lukijat!