Uusista taidoista olisi kai raportoitava kääntyminen selältä vatsalleen, mutta se on vielä niin harvinainen tapahtuma, että en ole aivan varma, osaako Pinja taidon vai onko se vain sattumaa. Yleensäkin Pinja opettelee hiukan hassusti asioita. Yksi asia kiinnostaa noin viikon ja kun se on opittu, koko juttu unohdetaan. Näin on käynyt mm. päristelyn kanssa. Aivan kuin Pinskulla olisi joku check-lista, josta hän ruksaa opitut taidot ja ottaa ne sen jälkeen käyttöön vain tarvittaessa.
Varpaiden syönti tosin kiinnostaa viikosta toiseen, samoin kuin muu järsiminen. Äiti syyttää tästä omia geenejään, sillä lapsuudessani pureskelin mm. langallisen kaukosäätimen johdon poikki, kun Matka maailman ympäri -sarja oli niin jännä....
Tässä Pinja tekeytyy Sveitsin armeijan linkkuveitseksi
Tapahtumarintamalla on sen sijaan paljon raportoitavaa. Teimme viikonloppureissun Jyväskylään muutama viikko sitten. Automatka Jyväskylään oli ehkä pikku-Pinjalle turhan pitkä, menomatka meni vielä ok, mutta paluumatkaa säesti Heinolasta Helsinkiin Pinskun putkihuuto, kun oleilu turvaistuimessa ei enää maistunut. Pinja on myös viime aikoina kasvattanut hampaat kolme ja neljä, ja Jyväskylässä hiukan känistiin hampaita. Odotimme seuraavaksi ylähampaita mutta neitimme näköjään aikoo tehdä ensin alarivin valmiiksi.
Nauravainen matkakuva jostain Joutsan lähistöltä
Viime sunnuntaina Pinsku pääsi elämänsä ekaan lätkämatsiin, Blues-HIFK-play off -peliin. Heikiltä (Pinnasänky-blogin päätähti) lainatut kuulosuojaimet päässä Pinsku seurasi kaksi erää peliä, minkä jälkeen mummo haki väsyneen Blues-fanin kotiin. Pinskun panos kuitenkin riitti, sillä Blues tahkosi kahdessa ekassa erässä niin paljon maaleja että se riitti HIFK:n kaatamiseen. Ennen peliä vanhempainneuvosto kävi kiivaan väännön Pinjan asusta: Olli-isä kielsi ehdottomasti punaiset vaatteet, jottei Pinskua sekoitettaisi vastustajan kannattajiin. Minä puolestaan en suostunut siniseen, jotta Pinjaa ei luultaisi pojaksi. Onneksi kompromissi sentään löytyi uudesta vaaleasta fleece-puvusta. Kaikenkaikkiaan lätkämatsi oli sekä vanhemmille että Pinjalle hauska kokemus, joka varmasti otetaan uusiksi. Pinja oli melkoinen katseenvangitsija pelissä ja oli huvittavaa, kun raavaat ärräpäitä sylkevät jääkiekkoäijät heltyivät Pinskulle lirkuttelemaan.
Pinsku ja vakava isä hallin ulkopuolella
Sittenkin paitsio?
Ai hei äiti, olethan sinäkin täällä!
Viime aikoina olemme käyneet maanantaisin Helenan ja Heikin kanssa ulkoilemassa. Heikillä ja Pinjalla oli siis sama laskettu aika ja lopulta ikäeroksi vauveleille tuli vain kymmenen päivää. Nykyään Hessu ja Pinsku ovat aidon kiinnostuneita toisistaan. Viime tammikuussa otetussa kuvassa Pinjan ihastus Heikkiin oli kovin yksipuolista, mutta pari kuukautta myöhemmin on jo edetty kädestä pitämiseen.
Pinjan ruokavalikoimaan on tullut paljon uusia ruokia, kuten kalkkuna ja kana sekä useat uudet vihannekset ja hedelmät. Tyttömme syö lähes mitä vain ja aivan valtavia määriä ja hänellä on huvittava HÖHYM-komentoääni, jota käytetään kun syöttäjä jostain syystä lappaa liian hitaasti ruokaa suursyömärimme suuhun.
Viljoista Pinja edelleen syö lähinnä kauraa. Ostin kyllä tattarihiutaleitakin, jotta Pinsku ei saisi turhaan liiallista gluteiinirasitusta ja altistuisi keliakialle. Periaatteet kyllä heitettiin taas romukoppaan, kun selvisi, että tattaripuuro maistuu lähinnä sille, kun joku olisi lakaissut takapihansa puurolautaselle. Vauvan ruokavalio on muutenkin ihan tarpeeksi ankea, kun suola, sokeri ja rasva on karsittu minimiin.
Lopuksi Hiirologia haluaa toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä tämän lennokkaan töyhtötukkakuvan myötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti