Joulutonttu

Hiirologisessa lokerossa odotetaan jo kovasti joulua. Tänä vuonna Pinja varmasti ymmärtääkin joulusta enemmän kuin vuosi sitten. Ainakin Pinsku oli vilpittömän ilahtunut löydöstään, kun yksi päivä hänen onnistui napata kaapista paketoitu joululahja, jonka äiti muka oli "piilottanut". Kaapit ovat muutenkin nykyään Pinjan lempipaikkoja, kuten kuvasta näkyy.



Pinja on oppinut myös uusia, entistä vaativampia leikkejä, jotka huvittavat häntä itseään ja myös meitä muita. Pinja mm. vetäytyy kaapin sisään istumaan, vetää oven perässään kiinni ja "pelästyttää" läsnäolijat syöksähtämällä huudon kera kaapista ulos. Shokkiefekti olisi voimakkaampi, jos Pinsku osaisi vetää jalatkin kaapin sisään, nyt ne nimittäin näkyvät oven alta.


Toinen Pinsku-show:n kestosuosikki on ympyrää pyöriminen ja nyt Pinja osaa jo pyydettäessä vaihtaa pyörimissuuntaa.

Päiväkotiin jääminenkin sujuu jo nykyisin ilman isompaa draamaa ja Pinja tuntuu tykkäävän päiväkotielämästään. Mielellään hän kyllä lähtee sieltä myös poiskin, mikä tietysti on äidistä mukavaa. Sairastelua on jonkin verran ollut, mm. silmätulehdus, yksi vatsatauti ja flunssa, mutta mielestäni huonomminkin olisi voinut mennä. Päiväkoti opettaa myös uusia taitoja, sillä omalla lusikalla syöminen sujuu jo Pinjalta hienosti. Pottakoulutus on seuraava tavoitteemme, mutta tuotosten tekeminen pottaan sujuu kyllä vielä enemmän tuurilla kun taidolla. Aina silloin tällöin sinne kuitenkin jotain kilahtaa.

Muutama viikko sitten pidettiin myös päiväkodin joulujuhla, joka sujui oikein hauskoissa merkeissä. Pinja oli alkuun hiukan varautunut isossa väkijoukossa (etenkin toisten lasten isät herättivät neidissä kauhua), mutta pian Pinskukin intoutui tanssimaan ja taputtamaan muiden mukana.


Sanavaraston karttuminen myös jatkuu ja uusista sanoista maininnan arvoisia ovat ottaa, heittää, auttaa, attaat (=rattaat), papa (=napa) ja hattu. Itse mietin oliko tuon napa-jutun opettaminen hyvä asia, sillä nykyään Pinja haluaa esitellä äidin napaa myös julkisilla paikoilla, ja joskus saa kiukkuraivarin kun omaa napaa ei yrityksistä huolimatta saa kaivettua esiin bodyn kätköistä. Hattu puolestaan on näin tonttulakki-aikaan oikein näppärä sana. Tosin silloin kun hattu-sana opittiin, hiustenpesua joutui tekemään päivittäin: äiti ja isä nimittäin näkivät myös puurosta ja puurolusikasta muodostetun hatun, korvapuustihatun ja voidellun patonkihatun. Nykyään hattu-käsite on rajautunut lähinnä oikeisiin hattuihin. Pinja myös oppi käsitteen "ei mee", kun isä opetti tyttöä saamaan palikoita oikeisiin koloihin palikkalaatikossa ja toisteli "ei se mee siihen koloon". Pitkään Pinja huudahti jo palikkalaatikon nähdessään ilahtuneena "Ei mee!" mutta taidot ovat karttuneet sen verran että sanaa joutuu käyttämään koko ajan harvemmin.
Nykyään olen myös huomannut, että omia sanomisiaan joutuu varomaan tai ne tarttuvat neidin sanavarastoon. Olen käyttänyt sanontaa "Hupsis, ei haittaa" jos Pinsku vaikka kaatuu ja nykyään neiti toistelee kaatuessaan "Uppis, haitta haitta". Seuraavaksi opetellaan sanaa anteeksi, sillä tällä hetkellä Pinskun mielestä "uppis" on ihan käypä sanonta, kun kaataa kahvikupin kyläpaikassa matolle.

Pinja on alkanut saada myös jonkinnäköisiä uhmakohtausten esiasteita. Esimerkiksi ruokailun lähestyessä loppuaan Pinja usein alkaa paiskoa nokkamukiaan ja lautastaan, jolloin ne takavarikoidaan ja jos syöminen ei enää kiinnosta, Pinja poistetaan pöydästä. Tästä seuraa usein sellainen kiukkukohtaus, johon saattaa kuulua viisi-kymmenen minuuttia putkihuutoa ja potkimista ja äidin yritykset keksiä Pinjalle muuta puuhaa kariutuvat pahasti. Myös kauppareissut ovat muuttuneet melkoiseksi tahtojen taisteluksi.

Talvi käväisi Espoossakin ja onneksi tajusimme heti ottaa joulukorttikuvat lumimaisemassa. Jotkut saivatkin tästä näistä talvikuvista tehdyn joulukortin, mutta valitettavasti kysyntä ylitti tänä vuonna korttitarjonnan ja jotkut jäivät ilman. Tässä kuitenkin Hiirologian hyvän joulun toivotukset!