tiistai 10. kesäkuuta 2008

Touhu- & desibeli-Pinja

Kesä jo kävikin täällä mutta tänään näyttää taas siltä kun olisi ihan joku muu vuodenaika.

Viime viikonloppu kului Valkeakoskella Pinskun iso-isoäidin 90-vuotisjuhlilla. Äiti ja tytär söpöstelivät sävy-sävyyn olevissa asuissa, jos sitä nyt tästä kehnosta kuvasta näkee.

Pinsku edusti hienosti juhlissa vaikka äiti hyöri seremoniamestarina ja Pinja kiersi sylistä toiseen. Muutaman kerran kuitenkin kävi niin, että Pinja bongasi äidin salin toiselta puolelta ja päätti testata saako desibelihuudolla itsensä siirtymään äidin syliin. Joskus sai, joskus ei.

Pinjan liikkumistaidot sen kun kehittyvät. Nyt konttausasentoon pyritään koko ajan ja uudet kuohuttavat taidot häiritsevät myös yöunille menoa. Yleensä äiti saa kolme varttia rauhoitella pientä pyörijää, joka nousee vielä puoliunessa kontalleen ja kolauttelee päätään pinnasängyn reunoihin. Onneksi Pinja on oppinut nukkumaan myös mahallaan, joten mahalleen kääntyileminen yöaikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Pikku karhullamme alkaa olla myös luonnetta aivan valtavasti. Jos lelu putoaa ja toimelias äiti ei sitä heti nouki takaisin, alkaa valtavan kiukkuinen huuto. Samoin käy jos joku kielletty tavara otetaan Pinjalta pois.

Pinsku oppi myös ykskaks yllättäen istumaan. Istuma-asento vakautui suunnilleen viikossa ja muksahtelua tapahtuu enää harvakseltaan. Kesäleikkejä istumaan oppiminen helpottaa: hiekkalaatikot, keinuminen ja uimarannalla oleilu kun ovat paljon hauskempi istualteen kun molemmat kädet ovat vapaat ja maisematkin avarammat. Pinja on myös suunnilleen esikoululaisen näköinen istuessaan vai mitä sanotte tästä isosta tytöstä joka lelulaatikollaan valikoi lukemista.


Itseasiassa Pinja on nyt keksinyt kirjojen hauskojen, mistä äiti on oikein iloinen. Vielä meillä ei yhdessä Harry Pottereita lueta, mutta Pinja osoittelee kirjan kuvia ja äiti selostaa mitä missäkin kuvassa on ja mitä mikäkin eläin sanoo.

Pinsku oppi myös pari viikkoa sitten vilkuttamaan. Tuskin tyttö ymmärtää yhdistää sitä lähdön hetkeen, mutta selkeästi kun aikuinen tarpeeksi kauan vilkuttaa Pinskulle ja toistelee "Hei, hei, Pinja", saa useimmiten vastaukseksi huitovan heilutuksen. Joskus vilkutus tulee vähän viiveellä: eilen neuvolassa Pinja innostui vilkuttelemaan vasta aulassa kun aikansa vilkutettuaan neuvolantäti oli jo luopunut toivosta ja pistänyt oven meidän perässä kiinni.

Ruokapöydässä sormiruuat kuten kurkku, maissinaksut ja banaani ovat kuuminta hottia. Tästä kurkunsyöntivideosta kylläkin näkee, että kurkun maku on hiukan vielä outo tuttavuus.

Liki yhdeksän kuukauden äitiyden aikana vauvatavaroiden kuvamaailma on tullut tutuksi ja on herättänyt kovasti filosofista pohdintaa. Vauvatavaroiden yleisimmät kuva-aiheet ovat tietenkin eläimet, onneksi nykyään sentään tarjolla on muutakin kuin kissa-koira-nalle-osastoa. Pinja sai esimerkiksi tänään pöllö-yöpuvun. Seuraavaksi yleisimpiä ovat erilaiset naamakuviot esim. lapsen kasvot sekä kukat. Joskus tällainen alkaa kyllästyttää ja toivoisi erilaisempia kuva-aiheita. Missä ovat huonekalujen, työkalujen ja kodinkoneiden kuvioimat bodyt. Entä miksi kasvikunnasta kuvioiksi kelpaa vain kukat tai ehkäpä hedelmät? Lisäksi hämmentävää on se, että Pinjan kolme hedelmäkuvioista (omena, päärynä ja mansikka) vaatekappaletta ovat kaikki päähineitä. Miksi juuri päähineet ja hedelmät kuuluvat yhteen?

Näihin auringonpehmittämiin ajatuksiin päätän tämän hiirologisen postaukseni...Aurinkoisia päiviä teille rakkaat lukijat!

Ei kommentteja: