Hupsis

Viimeisin postaus pomppasi tuonne "Huumorin kukkaa"-postauksen alapuolelle, eli jos Pinskun kesälomakuulumiset kiinnostaa, niin rullaile hiukan alemmas.

Huumorin kukkaa

Pinjan kehityksessä koettiin tällä viikolla ratkaiseva hetki. Neitimme 1v11kk osoitti verbaalista huumorintajua, voisipa jopa sanoa että hän kertoi vitsin. Tilannekomiikan, hassut ilmeet ja äänet Pinsku on hallinnut pitkään, mutta tämä sanallinen lohkaisu oli jotenkin hyvin erilaista. Siinä kävi ilmi tytön asioiden yhdistelykyky ja jopa pieni huijauksen tyylinen valkoinen valhe.

Pohjustuksena keskustelulle voisin kertoa, että leikkipuiston autossa leikimme aina että ajamme autolla papan luokse Jyväskylään.

Tässäpä siis ruokapöydässämme sattunut episodi:

(Pinja työntelee maitomukiaan pitkin keittiön pöytää ja näyttää siltä että maito voi kaatua hetkellä minä hyvänsä)

Äiti: Hei, syö nyt kunnolla äläkä pelleile. Mihin se maito on oikein on menossa?

Pinja (katsoo äitiä juonikkaasti): Maito menee papan luo Jyväskylään. Omalla autolla.

(seuraa pitkä, juonikas ja laskelmoiva katse äitiin ja hetken hiljaisuus, jota seuraa aivan valtava naurunremakka).

Allekirjoittaneen sydäntä tämä lämmittää aivan valtavasti. Pikkuihmisemme on ottanut ekat askeleet kohti huumorintajua, yhtä tärkeimmistä sosiaalisista taidoista ja selviytymistaidoista, mitä ihmiselämässä voi saavuttaa. Eipä edes haittaa että tyttö vitsaili äidin tyhmien kysymysten kustannuksella.

Kesä omin sanoin

Paras aloittaa tämä kesälomakuvaus viikon tärkeimmällä kuulumisella. Pinja on siirretty pinnasängystä lastensänkyyn nukkumaan tai kuten Pinsku asian ilmaisee: isojen tyttöjen sänkyyn. Toinen yö tätä järjestelyä on jo takana, eka yö meni ilman herätyksiä, mutta viime yönä neiti oli vaeltanut lelulaatikolleen ja sai siellä melkoisen uhmakohtauksen. Heräsin yöllä itkuun ja huutoon "En halua tätä heppaa". Pinsku seisoi lelulaatikon vieressä pehmokissa kädessään ja äidin sympatiat oli kyllä tytön puolella sillä huonolta hepalta se kissa näyttikin. Onneksi lempeä sänkyynohjaus auttoi ja löytyihän se heppapehmolelukin sieltä omasta sängystä. Muutoin Pinsku on sängystä tosi innoissaan: hän keskeyttää iltasadunkin ennen viimeisiä sivuja ja sanoo "sitten loppu, Pinja menee nyt nukkumaan". Yleensä saamme taistella että iltasadun loputtomasta lukemisesta siirryttäisiin nukkumaan.

Kesälomamme meni siis pääsääntöisesti mukavasti mutta nopeasti. Heti aluksi matkasimme Jyväskylään Katjan ja Eetun häihin. Juhlat olivat oikein ihanat ja Pinskukin reipas mutta touhukas häävieras. Tässä äiti ja tytär veivaavat tanssilattialla Paratiisin tahdissa.

Häiden jälkeen vietimme pari päivää sukulaisten luona Keski-Suomessa ja sen jälkeen matkasimme Ollin kanssa viideksi päiväksi Dubliniin ja Pinsku oli hoidossa mummolassa. Sekä meillä että Pinskulla oli tosi mukavaa, tosin oli ikäväkin vaivannut puolin ja toisin. Dublinista kotiuduttuamme lähdimme viikoksi mökille, jossa kerrankin oli aivan loistosäät.

Tänä vuonna Pinja on kommentoinut kesänviettoa myös omin sanoin, mikä on siinä mielessä hauskaa, että lapsen havainnot liittyvät aika erilaisiin asioihin kuin aikuisten. Kun Espoon merimaisemat vaihtuivat Karjalan järvimaisemiin, Pinskua ihmetytti että miksi joskus sanotaan järvi ja joskus meri. Hänen oma loppupäätelmänsä oli tämä:
"Meri, siellä pestiin Pinjan pylly. Järvi, siellä ui vene"
Sinänsä tämä päätelmä on ihan totta, Pinskun pylly pestiin meressä kun kakkahätä yllätti rannassa, ja järvellä kävimme pariin otteeseen soutelemassa. Äidin luennoinnit suolapitoisuuden eroista ja yhteyksistä valtameriin kuulostivat kovin vaisulta tämän luokittelun rinnalla.
Mökkiviikon kohokohtiin kuului pysähdys Joutsenon kotieläinmetsässä, jossa lapset saivat tutustua vapaana vaelteleviin eläimiin. Paikalla oli kukkoja, pupuja, lampaita ja jopa hellyttäviä pikkukilejä jotka tulivat liki syliin, mutta Pinskun mielestä ikimuistoisin elämys oli iso possu (joka jopa aikuisen mittakaavassakin oli melkoinen jytky). Pinja jaksoi kertoa monta päivää, että "Oli iso possu (*seuraa nuuskutusääni joka matkii possun ääntelyä*). Se pissi ja meni omaan sänkyyn nukkumaan." Voin vahvistaa että possukohtaaminen sujui kutakuinkin näin.
Kotona yritin selittää Pinskulle että possulla on hassu nenä, vähän niinkuin pistorasia:
Äiti (nostaa nenänsä pystyy ja esittelee sitä Pinskulle): Pinja kato, kenellä on tällainen nenä? Kenen nenä tämä on?
Pinja (ilahtuneena): Äidin!
Eipä tätä lasta ihan hetkessä huijata, jos se on äidin päässä, se on äidin nenä, olipa sitten missä asennossa hyvänsä.

Kotieläinpuistossa vaikutuksen teki myös puusta tehty karhupatsas. Pinja oppi myös sanomaan "puusta tehty karhu" ja sitä toistellaan vieläkin silloin tällöin, yleensä aika irrallaan asiayhteydestä. Koska Pinskun puheesta puuttuu vielä paljon kirjaimia, on jotenkin vaikea saada selvää fraaseista jotka eivät sovi asiayhteyteen. Esimerkiksi iltapuuron yhteydessä esitettyä "puusta tehty karhu"-fraasia on vaikea ymmärtää. Ja tämä tietysti Pinjaa kiukuttaa.

Jatkuva hellehatun käyttö on iskostunut Pinskun mieliin. Jos hattu unohtuu, Pinsku pian lähdön jälkeen kommentoi että "hattu puuttuu" eikä luovuta ennen kuin hattu on haettu. Muitakin hauskoja tilanteita tästä seuraa, sillä eräänä päivänä Pinja karkasi mummolan lasten uima-altaasta alasti juoksentelemaan taloyhtiön pihoille.
Ukki: Hei, mihinkäs sinä tuolla lailla alasti juoksentelet? Mitäs sulta puuttuu?
Pinsku: Hattu puuttuu!! (ja kääntyy takaisin, hakee hatun pihalta ja jatkaa alasti juoksentelua)
Ukki ehkä kuitenkin tarkoitti ensisijaisesti vaippaa, kenkiä, housuja ja t-paitaa....

Loppulomasta piipahdin itse pari päivää töissä ja Olli ja Pinja lomailivat. Surullisia uutisiakin tuli: Pinjan isoukki eli Ollin ukki kuoli ja yritimme olla mummin tukena niin paljon kuin mahdollista.Viimeisellä lomaviikolla lomalla olimme enää Pinsku ja minä ja viikko sujui Espoossa kyläilijöiden parissa: ensin kyläilivät mummu ja pappa ja sitten Pinskun serkut. Myös Korkeasaaressa kävimme ja rankka sadesää ei reissua juurikaan haitannut. Eläimet olivat vaan pirteämpiä ja Pinja on aina yhtä iloinen kun saa käyttää rakkaita koirakumisaappaitaan.

Nyt olemmekin sitten jo tiukasti arjessa kiinni. Vanhempia töihinpaluu hiukan ahdisti, mutta Pinja vain hihkui riemusta kun näki päiväkotinsa loman jälkeen.

Puuha-Pinsku

Kesäkuu on alkanut melko hyisessä säässä, mutta onneksi lämpimiäkin päiviä on mukaan mahtunut. Pinja jatkaa vielä muutaman viikon päiväkodissa, minkä jälkeen neidillä alkaa viiden viikon loma.



Uusia oivalluksia täynnä olevasta Pinjasta on hiljalleen kasvanut pikku nolailija. Yksi kesäinen viikonloppu naapurimme vietti kalsarit jalassa kesäpäivää takapihallaan, keskiolutta nauttien, ja intoutui sitten selittämään vakavana minulle aidanmaalaussuunnitelmiaan. Samalla huomasin silmäkulmastani kuinka rattaissa istuvan Pinskun silmät laajenevat lautasiksi, pieni etusormi kääntyy syyttävään osoitukseen ja suusta kuuluu järkyttynyt: "Nakupelle, nakupelle"-huuto. Huuto ei meinannut laantua ennenkuin äiti totesi, että juu, naapurin setä on hiukan nakupelle ja nyt olisi paras lakata osoittelemasta ja pistää suuta soukemmalle. Itseäni saan tästä kaikesta syyttää, sillä aika usein sanon paheksuvaan sävyyn Pinskua nakupelleksi, kun hän karkailee suihkusta muualle asuntoon alasti juoksentelemaan. Samantapainen episodi seurasi myös siitä, kun näimme kävelyllä ruohoaleikkaavan miehen. Moinen pärisevä kone teki Pinjaan suuren vaikutuksen, ja hän juoksi tietenkin miestä kohti sormi pystyssä huutaen: "Puuha-Pete, Puuha-Pete".


Tässä pikkuneiti kiirehtii tekemään hiekkakakkuja. Tämä kuva otettiin Munkkiniemenrannassa, jossa Olli oli kalastamassa ja me muut tekemässä hiekkakakkuja, lotraamassa veden kanssa ja Pinja myös likipitäen ui hyisessä merivedessä.
Pinskun otteista kalamiehenä voi lukea tarkemmin Ollin blogista osoitteessa http://acdelirium.blogspot.com/



Pinja on oppinut myös neuvottelun jaloa taito tai ehkä joku voisi sanoa että tyttö on oppinut miten kiristyskeinoihin on paras reagoida. Iltatoimet sujuvat reippaasti kun ensin sovitaan että täytyy käydä suihkussa, pestä hampaat ja pukea vaippa ja yöpuku päälle, ja sitten voidaan lukea hetki Puppe-kirjaa. Toisaalta Pinsku neuvottelee itse myös takaisin: hän on oppinut voitelemaan tunteettomia vanhempia "yksi kerta vaan"-sanonnalla. Niinpä neiti usein kuskaa kirjoja äidille sanoen: "Lue Muumi-kirja, yksi kerta vaan". Tietenkään yksi kerta ei riitä, vaan sitten saman voi toistaa uudelleen. Myös repliikki "lisää jätskiä, yksi kerta vaan" on tullut viime aikoina tutuksi.

Uusi vaihe perheemme elämässä on myös se, että aina äiti ei kelpaakaan vaan isin merkitys on kasvanut valtavasti. Tämä lienee osa jotakin äidistä irtaantumiskehitystä. Eräs lauantaiaamu Olli lähti remonttiapuun ja Pinskun oli tarkoitus jäädä äidin kanssa kotiin. Seurauksena pieni tyttö kirkui portaiden yläpäässä dramaattisimmalla äänen sävyllään "Minne Pinjan oma isi on mennyt?" ainakin viisi minuuttia. Mitkään "äiti on tässä, tehdäänpäs yhdessä jotakin hauskaa"-lepyttelyt eivät todellakaan auttaneet.

Luku-harrastusorientoitunut perheemme on kovin iloinen siitä, että Pinsku osoittaa suurta innostusta kirjoihin. Lisäksi se, että Pinja jaksaa kuunnella pitkät tovit kirjoja lievittää äidin huolta siitä, että lapsesta olisi kasvamassa ADHD-tapaus. Olemme käyneet yhdessä myös kirjastossa, ja se käynti oli molemminpuolin menestys. Pinskun silmät aivan sädehtivät onnesta, kun hän sai lapata mielin määrin lainakirjoja koriin, eikä kukaan sitä turhia rajoittanut. Kaupassa kun joutuu aina käymään rasittavat keskustelut siitä, että mikä näistä on kivoin, kun vain yhden saa ottaa.

Kevään kuulumisia ja vähän hiihtolomaakin

Hupsista, jäikin tässä huhtikuu väliin ilman blogipostausta! Iso pahoittelu siitä Hiirologian kärsivällisille ystäville. Melkoista matalalentoa onkin huhtikuu ollut, mutta ennenkaikkea positiivisessa mielessä: visiittejä on tehty niin Pyhätunturille, Jyväskylään ja Hämeen suunnalle.

Lyhyt matkaraportti hiihtolomasta lienee paikallaan.

Matka Pyhälle alkoi lentomatkalla Rovaniemelle. Tämän episodin äiti pyyhkisi mielummin mielestään, joskin se on syöpynyt aivan liian syvälle muistiin. Lentokentän pitkät käytävät lietsoivat neidin melkoiseen juoksenteluhepuliin ja istuminen äidin sylissä etenkin nousujen ja laskujen aikana ei tullut kuuloonkaan. Koko kone sai siis kuunnella laskun ajan Pinskun "Anna pois"-kirkumista ja epätoivoisia yrityksiä paeta äidin sylistä. Lentomatkailu on Pinjan osalta siis lopetettu, kunnes järkeä on enemmän ja tahtoa vähemmän.

Muuten loma meni paremmin kuin hyvin. Mukana olivat siis Pinjan isovanhemmat ja Antin perhe eli Pinskun "serkkupuolet" (jaiks, mikä sana! Eikö Kielenhuolto voisi uudistaa ja päivittää uusperheiden sukulaisuussuhteiden sanastoa?). Viisi aikuista ja kolme lasta oli hyvä kombo hiihtolomalle: kaikki aikuiset pääsivät sopivassa suhteessa hiihtourheilemaan ja lastenvahdintaan. Pinja, Saana ja Leevi puhalsivat pääsääntöisesti hyvin yhteen ja leikit sujuivat.

Pinja kunnostautui Lapissa pyllymäen laskussa koko rahan edestä. Pulkka ja liukuri eivät paljon kiinnostaneet, mutta pyllymäki oli kivaa, siitäkin huolimatta että Pinja ei useinkaan jaksanut kiivetä mäen päälle, vaan hilasi itseään takapuolella tasaisella maalla.

Kävimme eräänä päivänä myös porofarmilla ihailemassa poroja. Mukana oli minun ja Pinskun lisäksi Antti sekä Leevi 4 v. ja Saana 2 v. Vaikka monessa perheessä on kolme lasta tällaisilla ikäeroilla, Antin ja minun harjaantumattomuus kyllä näkyi: sillä väliin kun autoimme Leeviä ja Saanaa ruokkimaan poroja, Pinja ryömi aidan ali poroaitaukseen. Onneksi Antti sai neidin kantapäästä sen verran kiinni että pikku poronhoitaja palautettiin aidan turvallisemmalle puolelle.

Eräs loman kohokohdista oli myös moottorikelkkasafari laavulle makkaranpaistoon. Pikkutytöt istuivat mummon kanssa reessä moottorikelkan vetämänä ja me muut pärtsäilimme moottorikelkalla. Pinja ihastui kypäräänsä niin ikihyviksi ettei suostunut ottamaan sitä pois edes makkaranpaiston ajaksi, vaikka kypärä oli niin painava että se keikautti neidin kumoon.

Tässä Pinja testaa lasten moottorikelkkaa, joskin vielä menee muutama vuosi ennen kuin sillä pääsee ajelemaan.

Lapin reissun jälkeen kevät koitti vihdoin Etelä-Suomeen ja vappua vietettiinkin kotona kavereita kestittäen. Aikuisväki pysyi hyvin hillityissä tunnelmissa, mutta Pinja riehui sitten senkin edestä, tienaten itselleen lisänimen "Pertsa". Eikös joka vappubileissä ole se "Pertsa", joka riehuu ja koheltaa ja lopulta sammuu yhdeksältä, ja sit muut sanoo aamulla "vitsi kun Pertsa oli sekaisin, ei kutsuta sitä enää ens vuonna"?


X-kromosomit tekevät tepposiaan, sillä Pinsku rakastaa hattuja ja kenkiä, etenkin jos niitä saa itse pukea. Tässä Pinja a.k.a Carrie Bradshaw testailee äidin kenkiä.

Monet puolitoistavuotiaan vanhemmat odottelevat vielä lapsensa ensimmäisiä sanoja ja etenkin kaksisanaisia lauseita. Näistä keskusteluista tuntee itsensä aika osattomaksi kun Pinja laulelee "ajetaan, ajetaan,varo-varo-varovasti, ettei kaadu, suoraa tietä, suoraa tietä mämmäm matkaa varrella" Hiukan sanoja (ja tiettyjä kirjaimia) laulusta puuttuu ja "mämmäm" on ilmeisesti "mäkeä", mutta erittäin tunnistettava kipale tämä esitys jo on.

Apokalyptisissa mitoissa oleva uhmaikä kehittää myös äidin ja isän oveluutta. Eräänä päivänä Pinja oli käymässä päiväunille, mutta intoutuikin aukomaan hupparinsa vetoketjua. Jotenkin vetoketju ei kuitenkaan neidin toiveita täyttänyt, sillä Pinsku raivostui silmittömästi ja karjui "kiinni, kiinni" vetoketjulle, joka siis oli jo kiinni. Äiti katsoi parhaaksi riisua koko hupparin ja viedä sen pois. Siitäkös raivo vasta yltyi. Koska neiti oli jo lietsonut itsensä melkoiseen väsy-itku-potku-raivariin ja unohtanut kiukkunsa alkuperäisen syyn, katsoin parhaaksi pyrkiä nopeaan ratkaisuun. Keräsin kaikki Pinjan nallet sängystä ja lähdin viemään niitä pois. Alkoi välitön "Anna nalle!!!"-karjunta, jolloin viaton ilme naamallani käännyin sänkyä kohti ja totesin "Voi rakas, äiti luuli että sä et halua näitä nalleja, tässä ne on, ole hyvä". Pinja otti nallet, itku loppui kun seinään ja neiti kävi sänkyyn nukkumaan. Pinsku luuli että oli niin raivoissaan koska äiti pölli nallet, ja kuvitteli virheellisesti voittaneensa näin taistelun. Rauha maassa ja äidillä vapaa-aikaa, kaikki voittivat. Paitsi ehkä lapsipedagogit?

Puolitoista vuotta ja vihuliainen vesirokko!

Pinja saavutti tällä viikolla puolentoista vuoden rajapyykin. Olemme kovasti pohtineet koska puolikkaita vuosia lakataan laskemasta ja mainitaan vain kokonaiset vuodet. Lapset ovat usein 2,5 vuotta ja 4,5 vuotta, mutta eivät enää 13,5 vuotta. Paras arvaus on, että joskus koulun alkaessa tämä muuttuu, ehkä siksi että samana vuonna syntyneet vedetään silloin samaan nippuun. Muistin virkistämiseksi kerron, että vuosi sitten puolivuotispäivänään Pinsku kääntyi selältä mahalle ensimmäisen kerran. Nyt tuskin edes muistan sitä aikaa kun lapsi löytyi sieltä, minne sen 30 sekuntia sitten jätti....
Puolitoistavuotispäivä koitti surkuhupaisissa tunnelmissa: Pinjalle pamahti vesirokko, tuo lastentautien viimeinen dinosaurus. Sunnuntaina löysimme tyttösestä neljä täplää, maanantaina hiukan enemmän, tiistaina taas enemmän ja keskiviikkona Pinsku kukoisti useamman kymmenen vesikellon voimalla. Ikävintä oli että pahin näppyläkeskittymä osui jalkoväliin, missä vaippa sitä tietenkin hautoi. Nyt olemme kuitenkin voiton puolella ja vesikellot ovat vaihtuneet kuiviin kivuttomiin rupiin. Vesirokkoepisodi oli kyllä onni onnettomuudessa monin tavoin: Pinja sairasti taudin juuri sopivasti siten, että huomenna pääsemme matkaamaan kohti Pyhätunturia ja hiihtolomaa. Jos tauti olisi puhjennut parikin päivää myöhemmin olisimme joutuneet unohtamaan koko jutun. Toisaalta, huono tuuri oli sikäli, että Pinja on edelleen päiväkotiryhmänsä ainoa tautitapaus (toistaiseksi!) vaikka vesirokkoa onkin ollut paljon liikkeellä. Mutta taas toisaalta vesirokko jäi suht miedoksi taudiksi kun sen näin nuorena sairasti: Pinsku oikeastaan itkeskeli kutinaansa vain yhden yön ja kuumetta hänellä ei ollut nimeksikään.
Tässä kuva keskiviikolta pikku potilaasta isin tekemässä kampauksessa. Pinsku näyttää hieman aprikoivalta; lieneekö syynä epätyydyttävä kampaus vai outo pilkullisuus ihossa?



Ja tässä perjantai-illan huumaa ja tytön rokkitähden elkeet isiltä kähveltämien aurinkolasien suojassa.


Kotona oloa meille on siis tällä viikolla kertynyt kuin kotiäidille ja -isälle konsanaan. Onneksi Pinja on nykyään innokas apulainen kodin askareissa ja touhuissa. Aiemmin Pinjasta oli kotitöissä enemmän haittaa kuin hyötyä, nykyään hänestä ei oikeastaan ole haittaa eikä hyötyä. Ehkä pian koittaa aika jolloin Pinjasta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Suosikkikotitöitä neidille taitavat olla kukkien kastelu ja pesukoneen täyttäminen ja käynnistäminen. Pinsku ei tosin pyykkejä paljon lajittele, tummat ja vaaleat menevät ihan sekaisin, joten äidin apua vielä tarvitaan.
Pinjan koti-olomuotoon kuuluu nykyään myös reppu selässä ja kumisaappaat jalassa tepastelu. Kumisaappaat lausutaan kutakuinkin "pupipaappaa" ja reppu on tietenkin "peppu". Välillä täytyy myös päästä tekemään "pupepeippaa" eli kuperkeikka. Äitiä tämä puheen p-voittoisuus hiukan hämmästyttää, mutta toisaalta se helpottaa Pinskun ymmärtämistä: sanoista vain r- ja s-kirjaimet pois ja muut konsonantit korvataan p:llä. Reppuinnostuksen Pinja on hankkinut päiväkodista, missä isommat lapset laittavat reput selkään ja "retkeilevät". Pinja tosin laittaa repun selkään ja menee peilailemaan itseään eteiseen. Mitähän tästäkin nyt voisi päätellä? Tässä kuva kissaa silittävästä reppuselkäisestä tytöstä. Kylläpä pienenpieni reppu voikin näyttää suurensuurelta!

Heppu-termiä viljellään edelleen, vaikkakin aika paljon harvemmin, sillä Pinja osaa myös sanoa "toinen". Puhetta tulee kaikenkaikkiaan niin valtavasti, että Pinsku oikeastaan vaikenee vain nukkumisen ajaksi. Substantiivivoittoiseen sanastoon on tullut paljon verbejä kuten avaa, menee ja tykkää. Käyttökelpoisin niistä on kuitenkin yleisverbi "Anna!".
Uhmaa on edelleen ja paljon. Vaikeimpia ovat oikeastaan siirtymätilanteet kun jokin kiva tekeminen kuten saippuakuplien puhaltelu tai piirtäminen pitää lopettaa. Silloin kyllä neiti makaa maassa kaarella huutaen ja potkien. Samoin Pinja ei hyväksy sitä että kaikkialla ei voi itsenäisesti tepastella vaan että automarketin lauantairuuhkassa on yksinkertaisesti parempi, että vaahtosammuttimen kokoiset taaperot istuvat kärryissä. Välillä äiti harkitsee "Äiti on vähän väsynyt"- ja "Aina saa hävetä ja kärsiä"-aiheisten t-paitojen hankkimista, mutta enimmäkseen Pinjan tahtokohtaukset saa vielä rauhoitettua suht nopeasti kun keksii neidille jotain kiinnostavaa tekemistä.
Viimeisintä huippumuotia Hiirologiassa ovat olleet pompulat ja pinnit. Kovin erinäköisen ison tytön meidän vauvelista saa vain hiukan kampausta värkkäämällä.

Vastarannan kiiski

Elämä Pinjan kanssa alkaa päivä päivältä muuttua enemmän kasvattamiseksi kuin hoitamiseksi. Ei- ja en-sanojen lisäksi "tää on mun"-fraasia viljellään ahkerasti.

Isän synttäriviikonloppuna jouduimme myös ensimmäiseen väittelyyn. Pinjan päiväkodissa oli Oda-tytön synttärit ja siellä laulettiin "Paljon Onnea, Oda, paljon onnea vaan". Siitä lähtien Pinja on laulellut "Paljo onnee Oda" kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Viikonloppuna käytiin siis seuraava keskustelu:

Äiti: Kuules Pinja. Nyt kun on isin synttärit niin me lauletaan "paljon onnea"-laulu. Lauletaan sillai että "paljon onnea isi, paljon onnea vaan"

Pinja: Paljo onnee Oda!

Äiti: Ei, ei! Paljon onnea isi! Yleensä lauluissa on kyllä kiinteät sanat, mutta tässä laulussa vaihdetaan se Oda-sana johonkin muuhun nimeen. Ei me nyt voida aina Odalle laulaa. Paljon onnea isi!

Pinja: Paljo onnee Oda!

Äiti: ISI!

Pinja: ODA!

Äiti: ISI!

Pinja: ODA!

...ja sama jatkui vaikka kuinka kauan.

"Paljo onnee" -fraasin sisältö ei ehkä ihan ole Pinjalla hallussa, mutta hän luo tahattoman koomisia tilanteita sillä. Tässä esimerkki:

Äiti purkaa kauppakassia ja tuskailee syöttötuolissaan istuvalle Pinjalle: Voi ei, äiti unohti ostaa kaupasta sitä jugurttia!

Pinja: Paljo onnee vaan....

Pinja vastaa

Pinskun isä ehti tällä viikolla miehen ikään ja sai lahjaksi aikuisten ystäväkirjan. Äiti yllätti Pinjan kerran kirjan parista pölisemässä "Tato,tato (=kato), lue, lue". Pinsku saakin nyt vastata kirjan kysymyksiin ja testata aikuispisteensä.

Nimi:Pinja
Puhelin: Onnistun välillä pihistämään isän tai äidin puhelimen. Omakin on, mutta siihen ei voi oikein soittaa.
Soittoääni: Jos minulla sellainen olisi, se olisi jompikumpi Muumien tunnusmusiikki.
Suhteeni tämän kirjan omistajaan: Isä-tytär-viha-rakkaus-suhde
Syntymäpäivä: 17.9.2007
Olen nyt 1-vuotias
Toteemieläimeni: pieni karhu tai murmeli
Maailmankatsomukseni: rajoittunut. Olen niin lyhyt etten näe kovin korkealle.
Mottoni: Paikka palasiksi
Asun: kotona rivitalossa
Perheeseeni kuuluu: isä,äiti ja Lyyli-kissa
Lapsuuden unelma-ammattini: lelujen törmäystestaaja
Nykyinen ammattini: taapero
Pidän/inhoan työssäni: Pidän siitä että voin tutkia kaikkea mahdollista kaikilla mahdollisilla tavoilla. Inhoan sitä, että esimieheni ovat niin ahdasmielisiä että rajoittavat tekemisiäni.
Seuraavassa elämässäni olen: majava. Saisi kerrankin järsiä rauhassa.
Harrastukseni: touhottaminen, roskien kerääminen, jatkuva höpöttäminen. Käyn myös päiväkodissa, jossa jumpataan, musisoidaan ja askarrellaan.
Erityistaitoni: muutan hetkessä atomeiksi minkä tahansa esineen
En osaa: pukea itse. Se harmittaa ihan vietävästi
Kerään: kissanhiekkamurusia. Joskus säilön ne roskikseen, joskus suuhuni. Silloin äiti karjuu.
Parhaat puoleni: iloisuus, avoimuus ja höpöttely. Luontainen Pinskumaisuuteni on hyvin charmikasta.
Suurin ongelma puolisoni/vanhempieni/terapeuttini mielestä: Vanhempieni mielestä en tottele sääntöjä enkä pysty olemaan paikoillani hetkeäkään. Kiihdyn myös hetkessä nollasta sataan, sekä fyysisesti että temperamentiltani. En ymmärrä mitä nuo kaksi muuta sanaa (terapeutti ja puoliso) ovat.
Ihannenaiseni/-mieheni: ehkä isä ja äiti. Ihailen myös muita lähipiirin aikuisia.
Elämäni tähtihetki: Kerran sain maistaa pekonia. Ja sitten kerran sain pihistettyä äidin puhelimen ja soitin isille.
Oudoin tekemäni asia: Voi, niitä on niin monia. Kerran kiilasin itseni pinnasängyn alle, enkä päässytkään pois.
Haluaisin matkustaa: Portugaliin. Siellä oli kivaa.
Kaikki olisi hyvin jos vain: saisin kaiken mitä haluan.
Seksikkäintä on: en nyt yhtään ymmärrä kysymystä.
Jos saisin kymmenen miljoonaa: ostaisin koko rahalla kirjoja, pullaa ja Muumi-aiheisia tavaroita
Jos saisin päivän olla mies/nainen: tekisin mitä haluaisin. Söisin pullaa ja piparitaikinaa ja menisin ilman ulkovaatteita ulos.
Hävettää tunnustaa, mutta: joskus tiedän että kakka on tulossa, mutta en kerro sitä äidille.
Elämän tarkoitus on: selvittää miten tämä maailma toimii
Lempituoksuni: äidin t-paidan tuoksu
Lempiaineeni: vesi
Lempileluni: Heppa-pehmolelu
Inhokkiruokani: Syön melkein mitä vain. Tonnikala-couscous oli kyllä aika outoa.
Inhokkibiisini: joku hidas, tylsä ja englanninkielinen
Inhokki-ilmaukseni: "PINJA, EI SAA!". Isä ja äiti käyttävät sitä aivan liikaa.
Jos olisin historiallinen henkilö, olisin: Pikku myy
Jos olisin rakennus, olisin: Sirkusteltta
Jos olisin säätila, olisin: hellekesän ukkoskuuro
Jos olisin auto, olisin: Renault Kangoo
Jos olisin sarjakuvasankari: Miten niin jos? Minähän olen Espoon oma supersankari, Super-Pinja
Paras kirja juuri nyt: Herkkuhetkiä. Siellä on kuva Big Macistä.
Paras elokuva/tv-ohjelma juuri nyt: Muumit
Parasta musiikkia juuri nyt: pupulaulu, Ihhahhaa-laulu ja Muumien tunnarit
Mitä haluaisin sanoa tämän kirjan omistajalle: Vie minut puistoon useammin!

Lopuksi vielä Pinjan aikuisuustestin tulos:

Pinja sai kaksi aikuisuuspistettä heijastimesta ja vitamiinivalmisteesta, mutta menetti useita pisteitä esim. kotona asumisesta (-3), maidosta ruokajuomana (-1) ja siitä, että vaikka asioi automarketissa (olisi ollut +1), äiti maksaa ostokset (lopputulos -1).
Lopputulos siis -3 ja tuloksen analyysi:
Olet syntynyt eilen tai korkeintaan toissapäivänä ja aikuisuus häämöttää vielä kaukana: tylsänä, harmaana ja epätodellisena. Milläköhän perusteella sinut on kelpuutettu täyttämään Aikuiset ystäväni-kirjaa?


Niinpä.

Joulutiivistelmä

Joululomat ovat sitten ohi ja arki alkoikin Pinskulle tiukalla vatsaflunssalla, joka käytiin päiväkodista hakemassa. No, paranemaan päin pieni sankarimme alkaa jo olla. Ehkä siirrytään saman tien iloisimpiin kuulumisiin.

Joulu sujui oikein mukavasti, tällä kertaa Espoossa. Haimme Hilja-mummon Valkeakoskelta meille joulun viettoon ja aattona olimme sitten Ollin sukulaisten seurassa Matinkylässä. Joulun viettoa hillitsi joulupäivän ja tapaninpäivän osalta meillä aikuisilla pyörinyt flunssa, mutta onneksi Pinja viihtyi päivät lelujensa parissa ja me saimme potea.

Perheemme nuorin (Pinja 1 v.) ja vanhin (Hilja-mummo 90 v.) löysivät varsin hyvin yhteisen sävelen, kuten kuvasta näkyy. Ja miksipä eivät olisi löytänyt: Pinsku pitää ihmisistä, jotka suuntaavat jakamattoman huomionsa hänelle, ja mummo puolestaan katseli mielellään nauravaa ikiliikkujaa.

Pinsku oli ollut ilmeisesti todella kiltti viime vuonna, sillä lahjoja tuli mahtava pino. Joulupukki ei tänä vuonna käynyt meillä, vaan lahjat toimitti tonttu, joka kovasti muistutti Pinjan kummisetää. Joulupukin näimme Prismassa pari viikkoa ennen joulua ja se sai Pinskun kulmakarvat niin syvästi kurttuun, että jätimme Joulupukin polvella istumiset väliin.

Pinskun joululahjoihin kuului mm. keinuhevonen, palloja-sylkevä-ja-musiikkia-soittava-ihmelelu, pehmoleluja, vaatteita, kirjoja, dvd-levyjä, legoja, kastanjetit ja marakassit, kengät. Kaikki lahjat osoittautuivat lopulta oikein ihaniksi ja mieluisiksi, mutta jouluaattona lahjamäärä aiheutti jonkunlaisen ylikuormitustilan yksivuotiaallemme, joka löysi ekasta paketistaan kengät ja lähti ne jalassa tepsuttelemaan ympäri taloa, unohtaen tietysti kaikki muut pakettinsa. Lahjoja avattiinkin sitten ajan kanssa vasta joulupäivänä, keskimäärin nopeudella 1 lahja/tunti. Tämä sopi tyttösellemme paremmin.

Tässä Pinja ratsastaa jouluaattona uudella keinuhevosellaan, tietysti "heppa"- ja "ihhahhaa"-huutojen säestyksellä.

Ja tässä Pinja näyttää siltä, että tuo kissarassu on jo ihan nähty, mutta eikö siellä alla olisi vielä paketteja?!

Joululoman aktiviteettejä olivat myös käynti Korkeasaaressa ja Bluesin matsissa ja kyläily kummieni luona. Bluesin matsiin Pinsku on kehittänytkin aika hyvät valmiudet, sillä "Eppoo! (=Espoo!)" ja "Bluu!(=Blues!) huudot ovat jo hallussa. Muutamat kaverini tosin arvelivat, että Pinja kannustaa "Eppoo"-huudollaan doping-urheilijoita, eikä suinkaan Espoota.
Korkeasaaren visiitti oli oikein mukava talvisaikaan, kun eläimet olivat pirteällä tuulella. Pinskun suosikkeja olivat kissaeläimet, vaikka metrin päässä karjahdellut tiikeri olikin saanut alahuulen väpättämään.

Myös tällainen Hiirologista lokeroa riemastuttava tuttavuus Korkeasaaresta löytyi

Pinskun kielellisen kehityksen huippuja tähän mennessä ovat olleet "Manno (maito) on täällä" ja "Pinja ei oo". Jälkimmäinen tuli terävänä vastauksena, kun äiti intoutui taas esittelemään sormuksiaan ja kysyi sitten että missäs Pinjan sormukset on. Tähän yhteyteen voisi kertoa perheessämme sattuneen ns. "heppu"-episodin. Pinja nimittäin on oppinut, että "heppu" tarkoittaa kahta samaa asiaa. Esimerkiksi yksi kenkä on "kenkä" ja toinen kenkä "heppu". Episodi sai alkunsa kun Pinsku osoitteli päivästä toiseen kuvakirjastaan kahta siilin kuvaa, ja me vanhemmat erehdyimme sanomaan toistuvasti "Siili, sama heppu molemmissa kuvissa". Pinja oppi heppu-sanan hetkessä, joskin sanan tarkoitus ei siis ihan mennyt perille. Tajusin tämän väärinkäsityksen, kun Pinja löysi joulupaketistaan pehmonorsun, kiljaisi "Noosu!", juoksi lelukorilleen ja kaivoi sieltä toisen norsun ja hihkui onnessaan "Heppu! Heppu!". Yritin aktiivisesti korjata tätä väärinkäsitystä, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että asia kyllä korjautuu ajallaan.

Tässä vielä Pinjan ukin ottama hieno kuva Pinskusta leikkipuistossa. Pinjan mielestä kyseinen eläin ei tietenkään ole pupu, vaan heppa. Eihän pupulla voi ratsastaa!

Jouluna Pinja perehtyi myös piparinleipomisen saloihin ainakin neljään otteeseen. Kuten videosta näkee, tärkeintähän leipomisessa on raivoisa kaulitseminen ja taikinan syönti!