Pääsiäisen ihme ja Hän

Perheessämme koettiin tänä pääsiäisenä pääsiäisen ihme ja ilosanoma: Pinja (2,5 v) oppi kuivaksi. Pitkään tätä oli pohjustettu, kokeiltu kaikenlaisia konsteja ja toivottu hartaasti. Yksi aamu Pinja vaan sanoi, ettei haluaisi enää vaippaa, ja siitä se vaipattomuus sitten lähti sujumaan kuin tanssi. Tietysti äidin vanhasta tarrakirjasta saadut tarrat avittavat asiaa: välillä Pinjalla oli vielä toimitus kesken kun hän jo pomppasi potalta pystyyn ja juoksi keittiöön huutaen "Mä saan tarran!!".

Minea puolestaan on leppoisa kaveri, jopa niin leppoisa että jää aika vähälle huomiolle. Päivät neiti enimmäkseen torkkuu ulkona vaunuissa, ja välillä poikkeaa sisälle syömään ja naureskelemaan. Nyrkki alkaa löytyä, minkä johdosta neiti näyttää Vauvojen vapautusrintaman johtohahmolta: pystyssä oleva nyrkki on varmin tunnusmerkki Minnistämme. Minea on myös melkoinen hölösuu-jokeltelija. Suosikkiäänne on mmm-mmm-mmm, joka kuulostaa melkoisen myötämieliseltä. Sinänsä ironista, sillä enimmäkseen täällä muutoin kaikuu Pinjan huutama: EI!!!

Tässä kuva Mineasta vaunukopassaan joka tunnetaan myös nimellä "yhden fileen sardiinipurkki".

Yleensä filee viihtyy hyvin....


..toisinaan taas ei.

Minealla pituusmitta on nykyään vaikuttava 64 senttiä, mutta painoa ei tule edelleenkään tarpeeksi. Siksi luvassa on lääkärikäyntejä ja painotarkkailuja, aivan kuten Pinskun kanssakin aikoinaan. Itse pidän hommaa aika turhana, kuten Pinskunkin kohdalla, mutta onhan se ihan hyvä että vauvoista pidetään huolta ja tutkitaan asiaa.

Minean näkiessään yksikään ihminen ei ole vielä voinut olla kommentoimatta huikeaa tukkaa. On kyselty että onko se peruukki ja onko sitä föönattu. Aika huvittavalta pikku Turremme kyllä näyttääkin: mielestäni hän muistuttaa nuorta Paul McCartney:a

ja kylvyn jälkeen näyttäytyy David Hasselhoff Jr.


Pinskun laukomia "lastensuusta" totuuksia ei olekaan pitkään aikaan kirjattu tähän blogiin. Tässä siis muutamia osuvia sanamuunnoksia 2,5-vuotiaan logiikalla.

"pilkistely": "Äiti, minä pilkistelen täällä vielä" = Pinsku työntää sormea aidan rakoihin, niin että sormi pilkistää toiselta puolen
"muovistella" = muovailla muovailuvahalla

"saksistella"=leikata saksilla

"vesimeloniauto"=sementtimyllyauto

Lisäksi Pinjalla persoonapronomineista harjoittelun kohteena on tällä hetkellä "hän". Joskin nyt kaikki, sekä asiat että ihmiset, ovat hän. Tämän seurauksena neidin puheesta tulee sekä virallisen että toisaalta huvittavan kuuloinen. Tänä aamuna Pinja sanoi aamupuurostaan "otan häneen hilloa". Samoin tänään Pinsku totesi: "tuolla on varis, hän istui aidalle". Eilen puolestaan puhuin puhelimessa kun Pinja pelmahti paikalle ja sanoi: "onko se isi, haluan puhua hänen kanssaan."

Oma hajamielisyyteni (univelasta, imetysdementiasta ja muistettavien asioiden paljoudesta johtuen) taitaa huolestuttaa Pinjaakin. On liikuttavaa miten tarkka Pinsku on siitä, että myös Minea tulee mukaan. Kerran vein Pinskun ensin autolle ja menin sitten vasta hakemaan turvakaukalossa olevan Minean sisältä. Pinja kiljui hädissään autolla "Äiti, älä unohda Mineaa! Äiti, sä unohdit Minean!". Ei tainnut mennä äidin selittelyt läpi, sillä Pinja selitti vielä pitkään, miten äiti unohti kerran Minean!

Pinjan ongelma

Pinjalla on ongelma. Pinjan ongelma painaa 5,5 kiloa ja on 60,5 senttiä pitkä. Pikkusiskoksi ja Mineaksikin sitä kutsutaan.

Pinjan ongelma ei tavallaan ole pikkusisko itsessään. Pikkusiskohan on sinällään ihan söpö, nukkuu ja tuijottelee enimmäkseen ja usein naureskelee kun sille laulaa. Ei siis ole erityisen uhkaava tapaus. Uhkaavaa Pinjan mielestä on se, että ilmeisesti isä, äiti ja jopa isovanhemmat pitävät siskoa jotenkin huomioinnin arvoisena ja Pinjan veroisena. Ja Pinja epäilee, että tämä huomio on jotenkin häneltä pois.

Alkuviikot vauvan kotiintulon jälkeen sujuivat oikein hyvin, mutta viime viikot Pinja on loputtomasti vaatinut huomiota. Ja huomiotahan saa huutamalla, itkemällä, sohvalla pomppimalla, tavaroita heittelemällä ja läpsimällä. Jos ei muu auta, voi huutaa suoraa huutoa. Kaikki huomio kelpaa, sekä hyvä että huono. Toisaalta Pinja ripustautuu vanhempiinsa ja pelkää tulevansa hylätyksi: Pinskun huoneen ovea ei saa enää sulkea yöksi ja jos äiti lähtee kävelemään johonkin vaunujen kanssa edellä, Pinsku säntää hädissään itkien perään.

Pinjalle kyllä toisaalta pitää paljon tunnustustakin antaa. Pinjan näkökulmasta sisko syntyi aivan pyytämättä ja yllätyksenä, ilman että Pinja sai asiasta mielipidettään esittää. Pinja kuuntelee kärsivällisen mukisematta satuja vaikka sisko usein huutaa putkihuutoa korvan juuressa. Pinja myös varmistelee kun lähdetään johonkin, että tuleehan Minea myös mukaan ja eihän äiti unohda Mineaa. Kun Minea herää uniltaan, Pinsku kiikuttaa heti lelukaarta siskolle, ja jos Minni itkee, Pinja kertoo äidille, että äidin pitää ottaa nyt Minea syliin.

Ainoana lapsena kasvaneena olen ollut hyvin huolissani, että olen luonut Pinjalle ihmissuhteena, josta itselläni ei ole mitään käsitystä. Kaveripiirissäni tekemän kattavan haastattelun perusteella havaitsin, että yksikään kavereistani ei haluaisi olla ainoa lapsi, ja useimmat pitävät sisarussuhdettaan elämänsä tärkeimpänä ihmissuhteena. Itse kaipasin puolestani sisarusta kipeästi. Etenkin tilanteet, joissa mentiin äidin kanssa kylpylään, puuhamaahan tai huvipuistoon, jotka kuhisivat muita lapsia, olivat jotenkin hankalia. Tuntui, että kaikilla muilla oli sisarus mukana ja minä jouduin kohtaamaan muut lapset yksin.

Toisaalta vierastan puheita siitä, että Pinjasta ja Mineasta tulee toisilleen hyvät kaverit. Jos niin käy, niin se on toki hienoa, mutta ensisijaisesti tytöistä tulee toisilleen siskot. Kasvukumppanit, jotka toivottavasti arvostavat toisiaan ja voivat aina tukeutua toisiinsa. Jos tytöt ovat liian erilaisia ollakseen hyviä ystäviä, sekin on ihan ok.

Näin äidin silmissä myös esikoisen ja kuopuksen voimasuhteet alkavat aueta, enkä ihmettele yhtään että asema sisarusparvessa muokkaa persoonaan. Esikoinen napattiin vauvana pienimmästäkin inahduksesta syliin, kun taas kuopus saa välillä pää punaisena huutaa itsekseen, jos esikoisella on kakka vaipassa tai jotain muuta kiireellistä. Toisaalta vanhempien periaattellisuus ja hysteerisyys kohdistuu ensisijaisesti esikoiseen. Pinja onkin ikäänkuin äidin ja isän CV, jota Minealle esittelemme. "Katsos Minea, kyllä me sinunkin kanssa selvitään, kun Pinjan kanssakin oli välillä vaikeita hetkiä, ja hänestäkin tuli iloinen ja touhukas kaksivuotias!".

Perhe-elämämme siis edelleen hakee uutta tasapainoaan, etenkin iltojen osalta, jolloin Minea on kärttyisä sylikissa ja Pinja vaatii jakamatonta huomiota etenkin isältään. Minulla on kuitenkin hyvä fiilis tästä: kyllä tästä vielä hieno perhe tulee. Aivan varmasti!