Pieni ja hento ote on siis varmasti totta, Pinja tarttuu asioihin. Siitä seuraa hellyttäviä tilanteita, kuten aidolta näyttävää nallen halailua ja isän sormen nappaamista. Lisäksi käsiä pitää työntää myös lakkaamatta suuhun ja jatkuvasti imeskelystä alkaa jo ihokin kärsiä. Pinja treenaa kädentaitojaan lakkaamatta ja tiedossa on siis uusia haasteita perhe-elämään. Yksi suosituimmista kysymyksistähän on ollut, miten Pinja ja kissavanhuksemme Lyyli ovat tulleet toimeen. Kaikkiaan yhteiselo on sujunut todella hienosti. Kun Pinja tuotiin sairaalasta kotiin, Lyyli reagoi asiaan hyvin lyylimäisesti: nuuskaisi vauvaa ja muutti alakertaan. Ilmeisen rasittavan kaverin olimme tuoneet hänelle. Nyt tilanne on normalisoitunut, Pinsku ei edelleenkään Lyyliä kiinnosta, mutta Lyyli sentään on palannut meidän sänkyyn nukkumaan. Myöskin Pinjan tavarat kuten pinnasängyn, turvakaukalon ja vaunut Lyyli on jättänyt suosiolla rauhaan. Tämä ei kuitenkaan koske leluja, sillä Lyyli rakastaa kaikenlaista kilisevää ja rapisevaa härpäkettä.
Todennäköisesti Pinjan "pieni ja hento ote" on piakkoin Lyylin turkissa ja siitä voi seurata "tiukka ja vihainen räppäisy". Pinjan ja Lyylin yhteiselo siis sujuu edelleen vain valvotusti. Toisaalta pohdin, miten kissan saisi joskus tulevaisuudessa raapaisemaan Pinjaa valvotuissa ja kontrolloiduissa olosuhteissa. Siis ei liian kovaa ja vaarallisesti, mutta sillä tavalla että Pinja tajuaisi, että Lyylille kannattaa suoda omaa rauhaa.
Tässä Pinja tutkiskelee pehmokirjaansa, huomaa käsien taidokas asento. Muodikas sisäpäähine johtuu Pinjan päänahan karstasta, jota poistetaan hautomalla päänahkaa vauvaöljyssä pipon alla.
Tässä puolestaan Pinsku halailee söpösti nallea
Ja tässä Lyyli-kissa tutkii leluja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti