Uusista taidoista voisi melkeinpä listata tähän jo nauramisen. Ja mikäpäs muu ekat hekotukset sai aikaan kuin kainaloiden kutittelu. Eli äiti työntää naamansa Pinskun kainaloon ja pöristää suullaan. Pitkään tämä leikki oli likipitäen liian jännää Pinjalle ja suunpielet kääntyivät enemmänkin alas- kuin ylöspäin, mutta nyt leikki on muuttunut pelottavasta hauskaksi. Pinjan nauru on hyvin sellainen tyttömäinen kikatus.
Toinen uusi taito on synkronoitu jalkojen nosto ja ns. "kaatoliike". Pinja siis onnistuu jo välillä nostamaan jalat yhtäaikaa pystyyn ja keikauttamaan itsensä selältään kyljelle. Yleensä tässä liikkeessä on vielä hiukan tuuriakin mukana, mutta silloin kun se onnistuu, liike näyttää pätevältä yritykseltä kääntyä selältä vatsalle.
Vatsallaan olemista treenaillaan edelleen, mutta vatsalla viihtymisen esteenä on yllättäen Pinjan kunnianhimoinen asenne liikkumiseen. Pinjalle ei nimittäin riitä, että päätä nostetaan pikkuisen vaan vatsallaan ollessakin pitäisi nähdä ikkunasta ulos ja kattolamputkin ja jaloilla potkutellaan siihen malliin että kontatakin jo haluttaisi. Tuollainen tirpulahan väsyy siinä nopeasti ja sitten tulee kiukku. Ja onneksi silloin myös saapuu äiti, joka pelastaa kunnianhimoisen mönkijän takaisin selälleen.
Pinja on jo muuten helppo ja hauska nuori neiti, mutta yöunille meno vielä takkuaa. Viime yönä huutoon kyllästyneet vanhemmat nukuttivat Pinskun vaunuihin (joskin sisälle). Sieltä nukkuva tyttö sitten siirrettiin pinnasänkyyn. Äiti harkitsee keinutassujen ostamista pinnasänkyyn, olkoon se sitten myönnytys lastenhoitoperiaatteista, sillä Pinsku ei edelleenkään tuttia suostu syömään, niin heijaus on se ainoa rauhoittelukeino. Toisaalta vaunuihin nukuttamisessa on puolensakin; vaunuja voi heijata sohvalta käsin tv:tä katsellen. Koska tänään tulee Maikkarin leffana Medusan isku, taitaa Pinsku löytyä vaunuista ensikin yönä.
Tässä lisää joulukuvia Ö-mapista.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti