Ja taas neuvolassa

Pinja kävi taas tänään neuvolassa, painoa edellisviikosta oli tullut 130 grammaa ja pituutta melkein sentti. Lääkäri laittoi kyselyn Pinskun painosta Jorviin, mahdollisesti saamme lähetteen sinne lisätutkimuksiin.
Muuten Pinjamme oli aivan uskomattomassa vedossa neuvolassa. Jokainen vastaantulija sai aikaan ison hymyn ja hihkumisen ja lääkärin luona Pinja makoili mahallaan pää terhakkaasti pystyssä ja kaksi kertaa teki jonkun kierrevoltin tapaisen käännöksen mahalta selälleen. Lopuksi Pinsku nappasi vielä näppärästi lääkärin kaulakorusta kiinni, joten jälkeäkään aliravitusta, flegmaattisesta vauvasta ei näkynyt. Jatkuva hekottelu vaihtui raivoisaan itkuun vain kun ensimmäinen rokotus tökkäistiin tytön reiteen. Pinja on loukkaantuja luonteeltaan ja hänestä oli törkeää, että kesken jokeltelun sillä tavalla salakavalasti pistettiin.

On muuten koomista yrittää puhua vauvan iltaitkuisuudesta ja iltahepuleista kun kyseinen vauva makaa neuvolanpöydällä ja nauraa katketakseen kattolampuille. Että ei äiti ole tullut hulluksi, kyllä tämä vauva on iltaisin itkuinen, uskokaa vaan!

Pinjan viikkokausien käsien tuijottelu ja imeskely alkaa myös tuottaa hedelmää. Käsillä tavoitellaan selvästi esineitä ja pienellä avustuksella jo niihin tartutaan. Sunnuntaina Pinsku heilutti hetken jo helistintä. Jokeltelusta on myös tullut aika konsonanttivoittoista. Ptrrrr on suosituin sana ja se tietysti tulee kauhean kuolakuplaparven kanssa. Eilen nukuttaminen meidän sängyssä kesti melko kauan ja Pinja oli imeskellyt kätensä jo niin moneen kertaan ja sanonut pttrrr, että Ollin puoli sängystä oli ihan kuolassa. Toinen suosikkiääne on grrhMMM-hihkaisu. Pinjalla olisi siis nyt hyvät valmiudet oppia puolaa, jossa neljän konsonantin yhdistelmät ovat suosittuja. Ennen kuin suomen kieli alkaa sujua, Pinsku joutuu ostamaan muutaman vokaalin.

Joulukorttien lähetysrumban takia Pinja on tapaillut tällä viikolla kavereitaan lähi-Shellillä, jonka yhteydessä on posti. Vilho, Sami ja Pinja ovat nukkunut vaunuissa kun äidit ovat Shellin pihassa vaihtaneet kuulumisia. Pikkukaupungin asukkina tunnen ihanaa nostalgiaa Shell-treffeistä ja harkitsen karvanoppien ostoa Pinjan vaunuihin.
Varhimon perheen jouluvalmisteluja on muilta osin hidastanut minun kynsivallintulehdus. Yli 200 metrin kävely saa minut kovin äreäksi, joten läheltä piti ettei sieltä lähi-Shelliltä osteta koko suvun joululahjoja. Onneksi vaiva on nyt parenemaan päin ja ehkä varpaan amputoimiselta vältytään.