Viittä vaille yksi vuotta

Maaginen yhden vuoden rajapyykki vaanii aivan kulman takana, ja on aika päivittää Pinjan kuulumiset. Ja tällaiseltahan se lista näyttää:

1. Pystyasentoinen liikkuminen eli kävelyn alkeet. Pinja kävelee jo hyvin tuen kanssa ja mielellään kiertää esimerkiksi parisänkyä reunoja pitkin. Joskus Pinja myös seisoo hetken ilman tukea jos esillä on tavaroita, joiden kahmimiseen tarvitaan kaksi kättä. Toisaalta voisi luulla että ensiaskeleet saattavat olla jo lähellä, toisaalta Pinja kuitenkin on vielä aika hutera seisoma-asennossa.

2. Konttaus. Edistyksellisin etenemismuoto ja tosi edistyksellinen onkin.

3. Kiipeäminen. Kaikki edes etäisesti portaita muistuttava on kertakaikkiaan ihastuttavaa. Jouduimme taipumaan ja asentamaan portin myös portaiden alapäähän.

4. Purkaminen. Järjestyksen saavuttaminen vaatii energiaa, kaaos syntyy kuin itsestään. Pinja purkaa kenkälaatikot, sukkalaatikot, DVD-hyllyt ja keittiönkaapit heti kun silmä välttää. Joskus harvoin Pinja purkaa myös oman lelulaatikkonsa.

5. Nokkamukista juominen itse. Pinsku on kerrassaan hellyttävä näky kun hän aina samalla innolla nauttii siitä, että voi itse nauttia maitonsa haluamallaan tahdilla.

6. Aikuisten ruuat. Pinjan vanhemmat kyllästyivät pilttipurkkiralliin ja siirsivät neidin kertarysäyksellä aikuisten kanssa samaan ruokavalioon. Tällä hetkellä toinen ateria, usein lounas, on perheen kanssa samaa ruokaa ja toinen lämmin ateria on purkkiruokaa. Pinja pääsääntöisesti on hyvä syömäri, mutta viime aikoina puuroa on palautettu kielellä työntämällä -mikä sekin on muuten uusi taito.

7. Uudet sanat. Passiivinen sanavarasto on neidillä kehittynyt valtavasti, eli Pinja tunnistaa jo monenmoista asiaa kellosta banaaniin. Jopa "missä äiti"-kysymys saa pikkuisen etusormen kääntymään allekirjoittaneen suuntaan. Ja mikäpäs sen ihanampaa.

8. Vuorovaikutusleikit, joista kyseenalaisimpana noutaminen. Olli opetti Pinjan noutamaan palloa. On suhteellisen groteskia kun isä heittää pallon ja riemusta hihkuva tytär sen noutaa uudestaan ja uudestaan, kuin koiranpentu konsanaan.

Ensi viikolla menemmekin sitten yksivuotisneuvolaan, mutta viimeisimmällä mittauskerralla heinäkuun lopulla Pinjan strategiset mitat olivat 76 cm ja 8,67 kg, päänympärys 48,5 cm. Luulen kuitenkin, että Pinsku on vetäissyt tässä vielä kasvupyrähdyksen tuon jälkeen tai sitten vaatteet kutistuvat itsestään Pinjan vaatekaapissa.

Portugalin reissun jälkeen podimme hiukan valokuvaus-ähkyä ja viime viikkojen kuvaussaldo on jäänyt laihaksi. Tässä kuitenkin kuva Pinskusta katsomassa Pekingin olympialaisia. Kuva piti ottaa, sillä Pinskun äidistä on vastaava kuva vuodelta -80, liki Pinjan ikäisenä katsomassa Moskovan olympialaisia.

Pinjan ja Heikin maanantaitreffit palasivat kesätauolta ja alku sujui totuttelun merkeissä. Nyt onkin sitten Heikin vuoro pelätä yli-innokasta Justiinaa. Enimmäkseen nämä huvittavat farkkupeppuiset tenavat seistä töröttivät lasipöytää vasten ja huojuivat kuin baaritiskillä pilkun aikaan.

Ihana Portugali ja täyden kympin reissuvauva

Olemme taas koti-Suomessa, hienoa kokemusta rikkaampana. Matka Portugaliin oli menestys ja Pinja osoittautui loistavaksi matkakumppaniksi. Lentomatkatkin menivät odotettua paremmin, Pinja kitisi meno- ja paluumatkalla noin tunnin, neiti oli melko väsynyt eikä oikein osannut nukahtaa syliin lentokoneessa (Pinjalla ei siis ollut omaa istumapaikkaa). Lopulta Pinsku kuitenkin kuukahti Ollin syliin ja sen jälkeen matkanteko taas sujui. Lentokoneen tuolit olivat kolmen paikan rivissä ja täytyy kyllä sanoa, että ei käy kateeksi sitä bonuspaikan saanutta henkilöä, joka pääsi meidän perheen viereen istumaan. Sen verran kuitenkin maidot, kokikset, lastenkirjat ja maissinaksut sinkoilivat meidän penkeiltä. Määränpäänämme oli Blue Village Monte Gordon kylässä, noin kolmen kilometrin päässä Espanjan rajasta. Vielä pari vuotta sitten olisin kiertänyt Blue Villagen kaltaiset paikat kaukaa, mutta nyt täytyy todeta että paikka oli lapsiperheelle nappivalinta. Uima-altaissa oli mistä valita, Bamse-nalle viihdytti pikkuisia ja kärsivällisyys kitiseviä pikkumatkalaisia kohtaan oli suurta. Monte Gordo oli myös sen verran iso paikka, että ruokapaikkoja hotellikompleksin ympäristöstäkin löytyi tosi hyvin. Kaksi ekaa iltaa Pinja kärsi jet-lagista ja sai totaalihepulit myöhäisellä illallisella, mutta sen jälkeen etelä-Euroopan elämänrytmi valtasi Pinskunkin ja iltaruokailut sujuivat mukavissa merkeissä.

Matkakertomusta voisi jatkaa loputtomasti, mutta hiirologisesta näkökulmasta kirjoittaen tässä Pinjan Portugalin top ten:

1. Hevoset (Monte Gordon kaduilla ajeli aina iltaisin turisteille tarkoitettuja hevoskärryjä, jotka saivat Pinjan aina villisti viuhtomaan, osoittelemaan ja päästelemään innostuneita höyh-höyh-ääniä)

2. Uima-allas (Pinja istuskeli altaan matalassa päässä ja jaksoi loputtomiin läpsyttää vettä. Välillä piti tietysti tutkia uima-altaan vedenkierrätysjärjestelmää)

3. Uimalelulla polskiminen (Kun äiti oli delfiinisafarilla, isä osti Pinsku-isi-päivän kunniaksi vauvojen uimarengas/viihdekeskuksen. Katso kuvaa, tarviiko tätä enempää perustella?)







4. Seeprat (nämä olivat kyllä Espanjan puolella eläintarhassa)
5. Hotellin hissi, ja etenkin se, kun isä avusti Pinjaa painamaan hissin nappia.
6. Ranskanleipä ja muut herkut. Pinja pääsi Portugalissa myös uusien herkkujen makuun. Ranskanleipä sai hyväksyvät (ja melko äänekkäät) namnamnam-kommentit ja pelasti yhden pitkäksi venyneen illallisen hienossa ravintolassa. Keksit eivät herättäneet samanlaista innostusta, mutta Ed&Willem-ravintolan tarjoilijan ihastukseksi upposivat kuitenkin. Hyla-maitoa Pinsku päätyi juomaan kun se oli ainoa järkevässä pakkauskoossa oleva maito ja korvikkeen hankkiminen Portugalissa oli liian haastava ja kallis projekti.
7. Hotellin parvekkeella konttailu, kunhan Pinja ensin keräsi pari päivää rohkeutta uskaltautua parvekkeelle. Hotellilta oli myös hyvä vihjailevasti osoitella uima-allasta.
8. Se, että isä tiputtaa vettä nokkamukista naamalle. Olli sai viettää ihanaa laatuaikaa tyttönsä kanssa ja sen seurauksena kehittyi tällaista ihmeellistä isä-tyttö-kivaa (katsokaapa muuten, miten samannäköisiä nämä kaksi ovat!) :



9. Suihkulähde. Villa Real de Santo Antonion (läheinen kaupunki) rantabulevardilla oli melko vaatimaton suihkulähde. Mutta jos näkee suihkulähteen ensimmäistä kertaa elämässään, sillä ei oikeastaan ole väliä, onko se hieno vai vaatimaton!



10. Richard Scarryn Lomalla-kirjassa oleva kirppu. Sekä meno-että paluumatkalla Pinja sai liki tunnin kulumaan kirpun kuvaa osoitellen ja höyhöy-ääniä päästellen. Mitähän tästä nyt voisi sanoa?!


Näin aikuisen näkökulmasta tehtyjä matkahavaintoja olivat mm. nämä:

1. Tutti ala-asteikäisillä. Huvitutti, tuo Suomessa tuomittu kapistus tuntui olevan etelä-Euroopassa suosiossa, eikä siitä ollut mitään kiirettä päästä eroon. Oikeastaan meillä oli epävirallinen kisa aiheesta:"Kuka näkee vanhimman tuttia käyttävän lapsen?". Kieltämättä oli huvittaa nähdä, kun noin kuusivuotias tuttisuu ottaa tutin pois puhuakseen monimutkaisen keskustelun ja syödäkseen itse pippuripihvin, ja sen jälkeen pistää tutin takaisin suuhun.
2. Lastenruuissa on suolaa. Suomen neuvolajärjestelmä antaa ymmärtää, että vauvat suunnilleen kuolla kupsahtavat jos heille antaa suolaa. Kuitenkin Nestlen purkkiruuissa Portugalissa olikin, kappas kappas, suolaa. Uskoni neuvolajärjestelmään horjuu, joskin myönnän, että Pohjois-Karjala-projekti on tosi tärkeä.
3. Suomessa on teknisesti helpompaa asua vauvan kanssa, mutta oikea lapsirakkaus asuu Portugalissa. Portugalin jalkakäytävät ja ruokakaupat ovat lastenrattaille aivan liian kapeat ja joka paikkaan on raivostuttavat kaksi porrasta eikä tietenkään mitään luiskaa. Kuitenkin lapsia jumaloivat kaikki vauvasta vaariin (mukaanlukien nuoret rantaleijonamiehet!) ja perheen pienimmät ovat tervetulleita kaikkialle. Suomessa lähinnä ihmetellään miksi moisten sumusireenien pitäisi päästä julkisille paikoille. Voisiko näillä olla joku syy-seuraus-suhde: jos Suomessa ravintoloitsija joutuu investoimaan rahaa lastenrattaille tarkoitettuun luiskaan, häntä alkaa kaikki rattaiden asukit pahasti ketuttamaan.


Kotiinpaluun jälkeen arkemme on alkanut taas ja päivät alkavat nykyään puistoulkoilulla. Pinja tekee myös yrityksiä siirtyä yksiin päiväuniin, jotka nukutaan sisällä omassa sängyssä. Nämä siirtymäkaudet ovat aika raskaita ja niihin kuuluu paljon kitinäpäiviä, mutta eiköhän me parissa viikossa olla jo täysin uudessa rytmissä. Pinja on puistoilun jälkeen kyllä niin väsynyt, että usein lounaan jälkeen uni maittaa jo hyvin.

Haukilahden seisoja eli kesäntörrötin

Kylläpä sitä taas on sattunut ja tapahtunut. Pinja on viimeisten viikkojen aikana syöksähtänyt nopeasti kohti isojen ihmisten maailmaa. Merkittävimmät mullistukset ovat olleet äkillinen äidinmaidon syönnin lopettaminen ja seisomaan nouseminen.
Lomailimme Pinskun kanssa vielä viikon mökillä, vaikka Olli oli jo töissä. Ilmat eivät varsinaisesti olleet erinomaiset, mutta mukavaa oli silti. Viikon jännitysnäytelmä oli kuitenkin se, että saapumisen jälkeisenä päivänä Pinja päätti, että nyt riittää äidin maitobaarin tuotokset. Yksinkertaisesti neiti pisti suunsa aivan totaalisesti nappiin eikä suostunut enää maitoa ottamaan. Pinja tykkää siis kehitellä äidille haasteita. Vai miten muuten voisi selittää sen, että Pinja päättää lopettaa tissin syönnin kun ollaan juuri päästy susirajalle kesämökille, kauas rintapumppujen ja kuumien suihkujen ulottumattomiin. Neiti oli ehkä itsekin päätöksestään hiukan hämmentynyt ja siksi melko itkuinen. Selvisimme kuitenkin koettelemuksesta ilman minun rintatulehdusta ja Pinjan nestehukkaa, ja nyt jo korvikekin kelpaa. Uskomattoman paljon Pinja on saanut energiaa rintamaidosta, sillä ruokaa menee nyt ainakin tuplasti enemmän kuin aiemmin. Pinja vs. pappa -iltapuuronsyöntikilpailu päättyi Pinskun murskavoittoon.

Pian tämän ruokavalionmuutos-episodin jälkeen Pinja lähti kokeilemaan myös pystyasentoa. Sohvaa vasten piti nousta seisomaan tietysti siksi, että pääsisi paremmin retuuttamaan kissaa. Vaikka äiti hurrasi vieressä kun Pinja nousi seisomaan, Lyyli-kissa palkitsi tämän taidonnäytteen pikku kynsiräppäisyllä. Summa summarum: Pieni askel Pinjalle, suuri askel äidille, rasittava askel kissalle (joka joutuu nyt entistä korkeammalle halutessaan nukkua rauhassa). Seisomaan nousemista Pinja onkin tämän jälkeen harjoitellut ahkerasti ja yllättävän vähän muksahduksia on tapahtunut, sillä Pinja osaa aika hyvin jo pyllähtää pepulleen, kun voimat loppuvat.

Verbaalisesta puolesta voisi raportoida orastavat sanat: mppu (lamppu) ja tiitto (kiitos). Lisäksi "missä lamppu?"-kysymyksen ohella oikea vastaus tulee "missä ananas"-kysymykseen. Niille, jotka ihmettelevät Pinjan sanavaraston mielekkyyttä, voin sanoa, että Pinskun pöytätabletissa seikkailee ananas. Joskus ananas sekoittuu samassa tabletissa olevaan lihapullan kuvaan, mutta se ei meitä haittaa. Samanlaisia ruskeita kökkäreitähän ne molemmat on!

Hiirologinen lokero lähtee sovittelemaan kesävaatteita ja lämmittelemään kohmeisia sormiaan vielä viikoksi Portugalin lämpöön, lisää kuulumisia luvassa kun sieltä palaamme!

Kesäloman käänteet

Kesälomat tulevat ja menevät. Niin Ollinkin kesäloma hujahti (tai onhan sitä viikko vielä varastossa) ja Hiirologisen lokeron koti on taas Espoossa. Suomen ilmaston mottohan on nykyään "sama sää kesät talvet" mutta koleat lomasäät eivät liiaksi meitä haitanneet. Tässä vaihteeksi jopa aurinkoinen kuva takapihaltamme.



Mökkiviikon jälkeen olimme viikon verran kotona ja viilailimme kodin sisustusta, vietimme päivän maamme pääkaupungissa, kävimme Pinjan isoisovanhemmilla ja tietenkin pesimme valtavat vuoret pyykkiä. Sitten olikin aika suunnata kohti Jyväskylää ja sukulaiskohteita.
Tässä Pinja keinuu Leppäveden mummolan lähipuistossa ja vauhtia antavat tällä kertaa isä ja Venla-serkku. Venla oli tosi innostunut pienestä serkustaan ja Pinjastakin Venla oli aivan ihana, etenkin kun Venlaa ei Pinjan kovakouraiset parturi-kampaajaleikit (=hiusten repiminen) häirinneet. Pinsku saikin uuden lempinimen: Serkun söpöläinen.




Jyväskylässä Pinjan äiti myös poti kovaa nostalgia-aaltoa ja pakotti perheensä eräänä sateisena iltana nostalgiakierrokselle Kortepohjaan. Ympyrä on ikäänkuin sulkeutunut kun Pinja keinuu tässä samassa puistossa jossa äiti leikki lapsena.





Alkaa selvästi näyttää siltä, että Pinjan vauva-aika on pian vaihtumassa taaperoiäksi. Puhetta tulee aivan valtavasti, valitettavasti kaikki vielä on pinjankielellä. Rytmiltään ja äänteiltään puhe kyllä kuulostaa jo ihan suomelta ja oudot didldidldidl-jutut ovat jääneet vähemmälle.
Pinja on oppinut myös vastaamaan "missä lamppu?"-kysymykseen osoittamalla kattoa, eli siis lamppua. Valitettavasti myös "missä äiti?", "missä kissa?" ja "missä isä?" kysymyksiin vastaus löytyy muka katosta. Hiukan hiomista näiden käsitteiden ymmärtämisessä siis on. Tosin Pinjan kummitäti ylpeili, että kristillinen kasvatus on hyvin hoidettu, kun Pinjan mielestä isä on ylhäällä eli siis Taivaan isä.
Pinjan liikkumismuoto on edelleen nopea ja tehokas neliveto, ja pystyynnouseminen ei vielä omin voimin onnistu. Tosin tänään puistossa Pinja tutustui kävelykärryihin ja luulen, että neiti pikkuhiljaa alkaa ymmärtää pystyasennon ihanuutta. Pinjalle ostettiin myös kengät, lähinnä ne kuitenkin on hiekkalaatikkoleikkejä varten ja hyvät ensiaskelkengät hankitaan vasta syksymmällä. Pinjan pienen pienet kengät meidän kenkien vieressä on niin hellyttävä näky että se kyllä väkisinkin nostaa äidille kyyneleet silmiin.

Juhannuksen saldo: hyörintää, pyörintää ja KONTTAUSTA

Perheemme on taas sivistyksen parissa Espoossa vietettyään nautittavan lomaviikon Ruokolahdella.
Juhannuksen vietto sujui liki perinteisellä, joskin hiukan supistetulla porukalla mökkeillen. Juhannuksen jälkeen jäimme vielä meidän perheen voimin muutamaksi päiväksi mökille. Ilmat eivät meitä suosineet, mutta keksimme sitten muuta puuhaa: kävimme Lappeenrannassa morjestamassa sukulaisia ja ystäviä ja Imatralla kampaajalla ja syömässä.

Pinskulla on taas menossa liikuntapainotteinen vaihe, ja tämän vaiheen läpimurto tapahtui sitten kotiinlähtöpäivänä: Pinja oppi konttaamaan eteenpäin. Juuri juhannuksen alla Pinja oppi nousemaan konttausasennosta istumaan ja laskeutumaan siitä takaisin mahalleen, ja tätä kuviota sekä muuta lattialla hyörimistä harjoitettiin koko juhannus. Ja niinhän siinä sitten kävi että tytön koordinaatio parani siinä niin paljon, että hassu vaappuva eteenpäin liikkuva konttaus alkoi juuri silloin kun veimme viimeisiä kasseja autoon ja valmistelimme lähtöä mökiltä. Pinjalle taito on kyllä vielä hiukan outo, sitä käytetään aika säästeliäästi ja joskus Pinjalle iskee jopa uskonpuute omien kykyjensä suhteen. Hyvä näin, sillä meillä aikuisilla on vielä kodin saneeraus melko pahasti kesken.

Tässä juhannuskuvassa isän serkku Elina saa maistaa pyörijä-Pinskun hurjaa saksipotkua

Tässä puolestaan Pinja on herraseurassa isän ja setien kanssa.

Mummon tekemässä hellehatussa kelpaa ulkoilla.

Tässä kasvamassa perheeseemme apulaisgrillimestari (oikeastaan tämä näyttää enemmän siltä että isältä on pudonnut yksi pikku grillihiili). Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että Pinjan asu on nimeltään unipussi ja sitä vauvat käyttävät öisin jotta eivät hyörisi eivätkä pyörisi unissaan. Pinskulle unipussi tosin ei ole enää este eikä edes hidaste.

Lisääntynyt liikunnallisuus näkyi mökillä kasvaneena ruokahaluna ja sikeinä unina. Pinsku saattoi vetää kaksikin isoa lautasellista kaurapuuroa iltapalaksi. Lisäksi rakeisemmat isojen vauvojen ruuat alkavat vihdoin maistua edes jotenkuten. Raikas maalaisilma tyrmäsi Pinjan niin, että ekoina päivinä neiti nukkui 12 tunnin yöunet ja kahdet 2 tunnin päiväunet. Tällaista ihmettä ei ole nähty varmaan puoleen vuoteen. Jätesäkeistä kyhätty pimennysverhokin taisi vaikuttaa asiaan: kotona yöunet muuttuivat taas katkonaisiksi ja aamuherääminen aikaistui. Täytyy varmaan turvautua samanlaiseen viritykseen myös kotona.

Ja tattadadaa: tässä se sitten tulee, konttausvideo!

Hoitolapsen elämää

Pinja on melko vähän ollut elämänsä aikana hoidossa muualla kuin vanhemmillaan. Oikeastaan syynä ei ole lastenhoitoavun puute vaan se, että yksinkertaisesti vanhempien yhteiset menot ovat olleet harvassa, emmekä ole kauheasti yhteistä irtiottoa perhe-elämästä kaivanneet. Viime päivinä etenkin Pinskun äiti on kuitenkin ollut menokenkä jalassa: ensin olin Tallinnassa lauantain, sitten maanantaina olimme Ollin kanssa molemmat Bon Jovin konsertissa ja vielä eilen kävin katsomassa tyttöporukalla Sinkkuelämää-leffan. Maanantain ja tiistain menoihin liittyi haastava osuus: Pinsku piti saada nukkumaan ilman äidin avustusta. Mutta Pinja osasi yllättää: kun äiti hipsi ovesta, häntä ei sen koommin kaivattu. Pinja oli ollut tosi hyväntuulinen ja nukahtanut ilman ihmeempiä rettelöintejä. Ehkä äiti on hiukan liioitellut mielessään sitä, miten korvaamaton hän on Pinjalle. No, parempi näin, oli ihanaa olla viihteellä ja kuulla että kotirintamallakin oli mennyt hyvin.

Myös Heikki, Pinskun vauvakaveri, päätyi Bon Jovin konsertin ajaksi hoitolapseksi ja tässä kuva tulevista Bon Jovi -orvoista maanantaipäivältä.

Pinjan kovasti itkuinen ilme kuvassa johtuu siitä, että Pinsku, draamakuningattaremme, pelkää Hessun innostus-ääntelyä. Asetelmasta seuraa tietenkin surkuhupaisia tilanteita, kun Heikki innostuneena tekee tuttavuutta ja Pinja itkee kauhuissaan. Pinjaa kuitenkin sitkeästi siedätetään, jotta hän oppisi suhtautumaan rauhallisesti äänekkäisiin poikiin.

Pinskun yläetuhammas on vihdoin myös puhjennut mutta sen mukana tuli ikävä ylläri: hampaita puhkesi kaksi päällekkäin. Pinjalla on siis yksi ylimääräinen etuhammas, joka ei näytä kovin kivalta. Esikoisen äidin hysteerisyydellä soitin tietysti heti hammaslääkäriin, mutta huoleen ei kuulemma ole aihetta jos hampaat eivät ole kipeät. Vasta syksyllä katsotaan, mitä asialle tarvitsee tehdä. Alkushokista toivuttuani olen vakuuttunut, että Pinjan lumovoimaa pikku hammasviat eivät voi himmentää.

Olli aloittaa huomenna lomat ja Hiirologisen lokeron asukit viettävät jatkossa aikaansa Saimaan rannalla ja muissa kesäisissä kohteissa. Toivottavasti kivoja kesätarinoita on pian taas täällä tarjolla. Oikein hyvää juhannusta!

P.S. Blogin kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Touhu- & desibeli-Pinja

Kesä jo kävikin täällä mutta tänään näyttää taas siltä kun olisi ihan joku muu vuodenaika.

Viime viikonloppu kului Valkeakoskella Pinskun iso-isoäidin 90-vuotisjuhlilla. Äiti ja tytär söpöstelivät sävy-sävyyn olevissa asuissa, jos sitä nyt tästä kehnosta kuvasta näkee.

Pinsku edusti hienosti juhlissa vaikka äiti hyöri seremoniamestarina ja Pinja kiersi sylistä toiseen. Muutaman kerran kuitenkin kävi niin, että Pinja bongasi äidin salin toiselta puolelta ja päätti testata saako desibelihuudolla itsensä siirtymään äidin syliin. Joskus sai, joskus ei.

Pinjan liikkumistaidot sen kun kehittyvät. Nyt konttausasentoon pyritään koko ajan ja uudet kuohuttavat taidot häiritsevät myös yöunille menoa. Yleensä äiti saa kolme varttia rauhoitella pientä pyörijää, joka nousee vielä puoliunessa kontalleen ja kolauttelee päätään pinnasängyn reunoihin. Onneksi Pinja on oppinut nukkumaan myös mahallaan, joten mahalleen kääntyileminen yöaikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Pikku karhullamme alkaa olla myös luonnetta aivan valtavasti. Jos lelu putoaa ja toimelias äiti ei sitä heti nouki takaisin, alkaa valtavan kiukkuinen huuto. Samoin käy jos joku kielletty tavara otetaan Pinjalta pois.

Pinsku oppi myös ykskaks yllättäen istumaan. Istuma-asento vakautui suunnilleen viikossa ja muksahtelua tapahtuu enää harvakseltaan. Kesäleikkejä istumaan oppiminen helpottaa: hiekkalaatikot, keinuminen ja uimarannalla oleilu kun ovat paljon hauskempi istualteen kun molemmat kädet ovat vapaat ja maisematkin avarammat. Pinja on myös suunnilleen esikoululaisen näköinen istuessaan vai mitä sanotte tästä isosta tytöstä joka lelulaatikollaan valikoi lukemista.

Itseasiassa Pinja on nyt keksinyt kirjojen hauskojen, mistä äiti on oikein iloinen. Vielä meillä ei yhdessä Harry Pottereita lueta, mutta Pinja osoittelee kirjan kuvia ja äiti selostaa mitä missäkin kuvassa on ja mitä mikäkin eläin sanoo.

Pinsku oppi myös pari viikkoa sitten vilkuttamaan. Tuskin tyttö ymmärtää yhdistää sitä lähdön hetkeen, mutta selkeästi kun aikuinen tarpeeksi kauan vilkuttaa Pinskulle ja toistelee "Hei, hei, Pinja", saa useimmiten vastaukseksi huitovan heilutuksen. Joskus vilkutus tulee vähän viiveellä: eilen neuvolassa Pinja innostui vilkuttelemaan vasta aulassa kun aikansa vilkutettuaan neuvolantäti oli jo luopunut toivosta ja pistänyt oven meidän perässä kiinni.

Ruokapöydässä sormiruuat kuten kurkku, maissinaksut ja banaani ovat kuuminta hottia. Tästä kurkunsyöntivideosta kylläkin näkee, että kurkun maku on hiukan vielä outo tuttavuus.

Liki yhdeksän kuukauden äitiyden aikana vauvatavaroiden kuvamaailma on tullut tutuksi ja on herättänyt kovasti filosofista pohdintaa. Vauvatavaroiden yleisimmät kuva-aiheet ovat tietenkin eläimet, onneksi nykyään sentään tarjolla on muutakin kuin kissa-koira-nalle-osastoa. Pinja sai esimerkiksi tänään pöllö-yöpuvun. Seuraavaksi yleisimpiä ovat erilaiset naamakuviot esim. lapsen kasvot sekä kukat. Joskus tällainen alkaa kyllästyttää ja toivoisi erilaisempia kuva-aiheita. Missä ovat huonekalujen, työkalujen ja kodinkoneiden kuvioimat bodyt. Entä miksi kasvikunnasta kuvioiksi kelpaa vain kukat tai ehkäpä hedelmät? Lisäksi hämmentävää on se, että Pinjan kolme hedelmäkuvioista (omena, päärynä ja mansikka) vaatekappaletta ovat kaikki päähineitä. Miksi juuri päähineet ja hedelmät kuuluvat yhteen?

Näihin auringonpehmittämiin ajatuksiin päätän tämän hiirologisen postaukseni...Aurinkoisia päiviä teille rakkaat lukijat!