Hoitolapsen elämää

Pinja on melko vähän ollut elämänsä aikana hoidossa muualla kuin vanhemmillaan. Oikeastaan syynä ei ole lastenhoitoavun puute vaan se, että yksinkertaisesti vanhempien yhteiset menot ovat olleet harvassa, emmekä ole kauheasti yhteistä irtiottoa perhe-elämästä kaivanneet. Viime päivinä etenkin Pinskun äiti on kuitenkin ollut menokenkä jalassa: ensin olin Tallinnassa lauantain, sitten maanantaina olimme Ollin kanssa molemmat Bon Jovin konsertissa ja vielä eilen kävin katsomassa tyttöporukalla Sinkkuelämää-leffan. Maanantain ja tiistain menoihin liittyi haastava osuus: Pinsku piti saada nukkumaan ilman äidin avustusta. Mutta Pinja osasi yllättää: kun äiti hipsi ovesta, häntä ei sen koommin kaivattu. Pinja oli ollut tosi hyväntuulinen ja nukahtanut ilman ihmeempiä rettelöintejä. Ehkä äiti on hiukan liioitellut mielessään sitä, miten korvaamaton hän on Pinjalle. No, parempi näin, oli ihanaa olla viihteellä ja kuulla että kotirintamallakin oli mennyt hyvin.

Myös Heikki, Pinskun vauvakaveri, päätyi Bon Jovin konsertin ajaksi hoitolapseksi ja tässä kuva tulevista Bon Jovi -orvoista maanantaipäivältä.

Pinjan kovasti itkuinen ilme kuvassa johtuu siitä, että Pinsku, draamakuningattaremme, pelkää Hessun innostus-ääntelyä. Asetelmasta seuraa tietenkin surkuhupaisia tilanteita, kun Heikki innostuneena tekee tuttavuutta ja Pinja itkee kauhuissaan. Pinjaa kuitenkin sitkeästi siedätetään, jotta hän oppisi suhtautumaan rauhallisesti äänekkäisiin poikiin.

Pinskun yläetuhammas on vihdoin myös puhjennut mutta sen mukana tuli ikävä ylläri: hampaita puhkesi kaksi päällekkäin. Pinjalla on siis yksi ylimääräinen etuhammas, joka ei näytä kovin kivalta. Esikoisen äidin hysteerisyydellä soitin tietysti heti hammaslääkäriin, mutta huoleen ei kuulemma ole aihetta jos hampaat eivät ole kipeät. Vasta syksyllä katsotaan, mitä asialle tarvitsee tehdä. Alkushokista toivuttuani olen vakuuttunut, että Pinjan lumovoimaa pikku hammasviat eivät voi himmentää.

Olli aloittaa huomenna lomat ja Hiirologisen lokeron asukit viettävät jatkossa aikaansa Saimaan rannalla ja muissa kesäisissä kohteissa. Toivottavasti kivoja kesätarinoita on pian taas täällä tarjolla. Oikein hyvää juhannusta!

P.S. Blogin kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Touhu- & desibeli-Pinja

Kesä jo kävikin täällä mutta tänään näyttää taas siltä kun olisi ihan joku muu vuodenaika.

Viime viikonloppu kului Valkeakoskella Pinskun iso-isoäidin 90-vuotisjuhlilla. Äiti ja tytär söpöstelivät sävy-sävyyn olevissa asuissa, jos sitä nyt tästä kehnosta kuvasta näkee.

Pinsku edusti hienosti juhlissa vaikka äiti hyöri seremoniamestarina ja Pinja kiersi sylistä toiseen. Muutaman kerran kuitenkin kävi niin, että Pinja bongasi äidin salin toiselta puolelta ja päätti testata saako desibelihuudolla itsensä siirtymään äidin syliin. Joskus sai, joskus ei.

Pinjan liikkumistaidot sen kun kehittyvät. Nyt konttausasentoon pyritään koko ajan ja uudet kuohuttavat taidot häiritsevät myös yöunille menoa. Yleensä äiti saa kolme varttia rauhoitella pientä pyörijää, joka nousee vielä puoliunessa kontalleen ja kolauttelee päätään pinnasängyn reunoihin. Onneksi Pinja on oppinut nukkumaan myös mahallaan, joten mahalleen kääntyileminen yöaikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Pikku karhullamme alkaa olla myös luonnetta aivan valtavasti. Jos lelu putoaa ja toimelias äiti ei sitä heti nouki takaisin, alkaa valtavan kiukkuinen huuto. Samoin käy jos joku kielletty tavara otetaan Pinjalta pois.

Pinsku oppi myös ykskaks yllättäen istumaan. Istuma-asento vakautui suunnilleen viikossa ja muksahtelua tapahtuu enää harvakseltaan. Kesäleikkejä istumaan oppiminen helpottaa: hiekkalaatikot, keinuminen ja uimarannalla oleilu kun ovat paljon hauskempi istualteen kun molemmat kädet ovat vapaat ja maisematkin avarammat. Pinja on myös suunnilleen esikoululaisen näköinen istuessaan vai mitä sanotte tästä isosta tytöstä joka lelulaatikollaan valikoi lukemista.

Itseasiassa Pinja on nyt keksinyt kirjojen hauskojen, mistä äiti on oikein iloinen. Vielä meillä ei yhdessä Harry Pottereita lueta, mutta Pinja osoittelee kirjan kuvia ja äiti selostaa mitä missäkin kuvassa on ja mitä mikäkin eläin sanoo.

Pinsku oppi myös pari viikkoa sitten vilkuttamaan. Tuskin tyttö ymmärtää yhdistää sitä lähdön hetkeen, mutta selkeästi kun aikuinen tarpeeksi kauan vilkuttaa Pinskulle ja toistelee "Hei, hei, Pinja", saa useimmiten vastaukseksi huitovan heilutuksen. Joskus vilkutus tulee vähän viiveellä: eilen neuvolassa Pinja innostui vilkuttelemaan vasta aulassa kun aikansa vilkutettuaan neuvolantäti oli jo luopunut toivosta ja pistänyt oven meidän perässä kiinni.

Ruokapöydässä sormiruuat kuten kurkku, maissinaksut ja banaani ovat kuuminta hottia. Tästä kurkunsyöntivideosta kylläkin näkee, että kurkun maku on hiukan vielä outo tuttavuus.

Liki yhdeksän kuukauden äitiyden aikana vauvatavaroiden kuvamaailma on tullut tutuksi ja on herättänyt kovasti filosofista pohdintaa. Vauvatavaroiden yleisimmät kuva-aiheet ovat tietenkin eläimet, onneksi nykyään sentään tarjolla on muutakin kuin kissa-koira-nalle-osastoa. Pinja sai esimerkiksi tänään pöllö-yöpuvun. Seuraavaksi yleisimpiä ovat erilaiset naamakuviot esim. lapsen kasvot sekä kukat. Joskus tällainen alkaa kyllästyttää ja toivoisi erilaisempia kuva-aiheita. Missä ovat huonekalujen, työkalujen ja kodinkoneiden kuvioimat bodyt. Entä miksi kasvikunnasta kuvioiksi kelpaa vain kukat tai ehkäpä hedelmät? Lisäksi hämmentävää on se, että Pinjan kolme hedelmäkuvioista (omena, päärynä ja mansikka) vaatekappaletta ovat kaikki päähineitä. Miksi juuri päähineet ja hedelmät kuuluvat yhteen?

Näihin auringonpehmittämiin ajatuksiin päätän tämän hiirologisen postaukseni...Aurinkoisia päiviä teille rakkaat lukijat!

Studiokuvassa

Pinjasta otettiin toukokuun alkupuolella studiokuvat vauvaklubillamme. Kovin oli neiti silloin vakava ja noin kymmenen kuvan jälkeen salaman välähtely sai Pinskun puhkeamaan sydäntäsärkevään itkuun. Näin kivoja näistä kuvista kuitenkin tuli, etenkin tuossa mustavalkokuvassa on minusta vangittuna jotain hyvin pinskumaista, suuret sielukkaat ja ihmettelevät silmät yhdistettynä tummaan hiustöyhtöön. Jos joku haluaa tilata näistä itselleen kuvia, niin ilmoitelkaa siitä minulle!

Baby biossa ja muita kuulumisia

Eilen testasimme uuden vauvaharrastuksen, Babybion. Kyseessä on siis elokuva-esitys, jonne vauvat ja äidit ovat tervetulleita. Ensin meinasimme myöhästyä koko hommasta, kun Pinja ja minä nukuimme kuin pienet possut varttia vaille kymmeneen. Tunnin päästä olimme jo kuitenkin Isossa Omenassa ja saimme liki viimeiset liput esitykseen. Itse leffa, Rakastunut bestman, ei ollut mikään kummoinen, mutta ihan hauskaa ajanvietettähän se oli. Pinja oli melkoisen säyseä, alussa kiukutti kun lelut oli jo katsottu, mutta imetyksen voimin ja ympäri leffateatteria seikkailemalla saimme Pinskun ajan kulumaan. Taisi typsy tehdä valvomisennätyksenkin, kun kävimme elokuvan jälkeen vielä Helenan&Heikin ja Katrin&Vilhon kanssa Chicosissa syömässä.


Pinjan huone on nyt sitten remontoitu ja sisustettu ja neiti on jo nukkunut siellä ensimmäisen yönsä. Pinjan yö uudessa huoneeseensa sujui hyvin, ensimmäinen kutsuhuuto kuului vasta puoli seitsemältä aamulla, minkä jälkeen neiti pääsi äidin kainaloon maitohörpyille ja pikku torkuille.

Tässä kuva huoneesta eilisaamulta



ja samana iltana kun urakka oli valmis


Pinjan kanssa voi jo puuhailla yhtä sun toista. Uusia harrastuksia tarvitaankin, sillä muskari jäi jo kesätauolle ja vauvaklubikin pyörii enää pari viikkoa. Tänään olimme vaunuretkellä meren rannassa ja puistossa keinumassa. Pinsku pääsi testaamaan myös uuden Reimatecin haalarinsa, joka tuulisella ilmalla olikin tosi hyvä.




Pinsku ja meri




Ensi kosketus nurmikkoon




Vauhdin hurmaa, huomaa kuvassa näkyvä komea hammasrivi


Nyt kahdeksan kuukauden iässä Pinja on vihdoin löytänyt liikkumisen riemun ja ymmärtänyt, että liikkuminen mahdollistaa uusien asioiden tutkimisen. Pinskustamme voi kyllä sanoa, että "tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka", sillä peruutustyyli ei edelleenkään vie Pinjaa sinne minne hän haluaa vaan ihan johonkin muualle. Tämä ikiliikkuja kääntyy kyllä näppärästi selältä mahalle ja takaisin, sekä pyörii ympyrää että peruuttaa, mutta ne vaihteet eteenpäin puuttuvat. Toisaalta luulen, että Pinja alkaakin seuraavaksi nousta konttausasentoon ja siitä pystyyn ja jättää turhat välivaiheet pois.


Tässä vielä hassu touhotusvideo Pinjasta, eikö näytäkin siltä, että Pinja yrittää heiluttaa häntää?

Vappupallomme

Vuosi sitten vappuna minä olin porukan vappupallo ison mahani kanssa. Nyt Pinja, 7,5 kk, poreilee vappupallonamme. Ensimmäinen vappu sujui aurinkoisen kesäisissä merkeissä. Vapunaattona aloittelimme kotona grillikautta ja lisäksi paistoimme munkkeja. Rauhaisan aaton johdosta olimmekin vapun päivänä jo puolilta päivin pirteinä vappulounaalla ravintola Blue Peterissä. Pinja jaksoi vappulounaan melko hyvin, viihdyttäjä-aikuisia sentään oli yhteensä kymmenen (kiitokset Ninnille, Hannalle, Elinalle, Markulle, Amille ja Tomille, jotka mahdollistitte myös Pinjan vanhemmille ruokarauhan:)). Kesäsäästä hurmaantuneena pistäydyimme illalla vielä samalla porukalla Haukilahden rannassa jätskillä.

Vakava ylioppilas vappulounaalla Hannan sylissä

Pinjan viihdytysjoukot kokonaisuudessaan

Vappujuhlinnan lisäksi elämä pyörii remontin ympärillä ja Pinjan ihmeellistä (joskaan ei aina niin nopeaa) kehitystä ihastellen.

Pinjan istumataitoa ollaan jo odoteltu reilusti yli puoli vuotta ja lopulta äiti heivasi neuvolaan ohjeet jorpakkoon ja torppasi Pinskun syöttötuoliin. Syöttötuoli on oma vanha TrippTrappini, joka sai uuden lakkakerroksen pintaansa. Kovin pitkiä aikoja Pinskua ei syöttötuolissa pidetä, mutta mukavaa vaihtelua sekin tuo sitterissä istumiseen. Syöttötuolissa Pinja on myös tutustunut todelliseen kiinteään ruokaan, kokonaiseen banaaniin. Banaania Pinja ei tosin käytä syömiseen vaan ajelee sillä pitkin pöytää kuten neppiautolla. Banaania siis tarjoillaan vain silloin kun äidillä on siivousintoa.

Yksi lukuisista vauvojen huvittavista ominaisuuksista on kuukahtaminen. Teknisesti kyseessä on nukahtaminen, mutta siinä missä aikuinen nukahtaa hallitusti ja suunnitellusti omaan sänkyynsä, vauvat kuukahtavat likipitäen missä vain ja milloin vaan. Kuukahdus on siis nukahtamista spontaanimpi ja totaalisempi tapahtuma, kun vauvasta yksinkertaisesti loppuu virta kuten parhaastakin Duracell-patterista. Etenkin auto ja vaunut ovat kuukahdukselle otollista maaperää ja tässä onkin kuva Pinjan kuukahdus-taidonnäytteestä turvakaukalossaan. Pinja pystyy jopa kuukahtamaan kolmen minuutin automatkalla Haukilahdesta Matinkylään.

Vauvakaverusten Heikin ja Pinjan suhde, jota tässä blogissa on seurattu, on jo edennyt avioliiton tasolle. Tänään kävimme keinuttelemassa naperoita puistossa vauvakeinussa ja kun pikkuiset keinuivat samaan tahtiin, muistelimme Helenan kanssa, että omassa lapsuudessa tuosta sanottiin, että keinujat ovat naimisissa. Kyllä nämä nuoret aloittavat kaiken niin aikaisin!

Parketilla pakittaja

Työhuoneemme toimii edelleen romuvarastona, joten Hiirologiaa ei ole kiva päivitellä. Lisäksi Pinjan suuri innostus tietokoneen näppikseen rajoittaa tietokonepuuhat Pinskun uniaikoihin. Nyt kuitenkin uutisia on kertynyt sen verran runsaasti, että on ryhdyttävä toimeen.

Neitimme 7 kk on vääntänyt viime ajat taas hampaita, joita on nyt huikeat seitsemän (neljä alhaalla ja kolme ylhäällä). Joko olemme tottuneet Pinskun kitinään tai sitten nämä viimeisimmät tulivat helpolla, sillä yhtäkkiä vaan bongasimme kaksi hammasta lisää. Komea hammasrivistö on antanut Pinjan hymyyn uudenlaista huvittavaa särmikkyyttä.

Pinjan kääntymistaito selältä vatsalleen on jo oikein hyvä ja kääntyminen sujuu molempien kylkien kautta. Pinsku saa yleensä isot aplodit kääntymisestä, ja Pinsku hymyilee itsekin kuin Hangon keksi kun käännös onnistuu. Välillä muistutan Pinjaa, että elämässä vaatimustaso tuppaa kovenemaan; näin 28-vuotiaana käännös selältä mahalle ei saa esim. työnantajia enää hihkumaan innostuneena.

Tällä viikolla Pinja on myös alkanut "ryömimään" tai siis oikeastaan pakittamaan. Liukkaalla alustalla kuten parketilla Pinsku liukuu näppärästi taaksepäin. Tämähän on tietenkin siitä ikävää, että Pinjan tavoittelemat esineet loittonevat sen sijaan, että tulisivat lähemmäs ja kiukkuitkuahan tästä seuraa. Pinja myös pyörii näppärästi akselinsa ympäri ja tällä tavoin hän usein saa käsiinsä toivomansa tavarat. Ryömimisyritysten seuraaminen on oikeastaan aika huvittavaa. Pinja yrittää niin kovasti keksiä miten pääsisi eteenpäin, että melkein näkyy kun pikku aivosolut raksuttavat. Monta hyvää ryömimisideaa Pinjalla jo onkin.

Pinjalla ja minulla on myös uusi harrastus: hölkkä. Vaikka Emmaljungan City Crossit ei olekaan mitkään juoksuvaunut, hyvin ne rullaa kun äiti juoksee ja Pinja nukkuu. Järjestely on loistava: minulla ei päivisin muuta olekaan kun aikaa ja sitten kun Olli tulee illalla kotiin, mun ei tarvitse sännätä liikuntaharrastukseen. Muutenkin olemme Pinjan kanssa alkaneet liikkua aktiivisesti kodin ulkopuolella joka päivä ja välillä on ollut jopa kiireistä. Tällä hetkellä liikkuminen on helppoa, sillä Pinja ei juurikaan vierasta, ja on muutenkin tuollainen näpsäkkä kainalossa kulkeva paketti.

Pinjan höpöttelykin on tullut monipuolisemmaksi. Aamun eka sana on yleensä vieno thyy-thyy. Siitä se hölinä siiten alkaakin: ämmämmäm, äithiiii ja babbababbabba. Joskus Pinja on huvittavan tosissaan puhuessaan, ihan kuin meidän kuuluisi ymmärtää mitä hänellä on sanottavaa. Lisäksi usein kun äiti sanoo "abbabbaabaa", Pinja innostuu vastailemaan samalla tavalla.

Viime viikolla vietimme vappunaamiaisia vauvaklubilla ja tässä kuva Pinskusta, joka oli pukeutunut raidalliseksi mehiläiskarhuksi. Tämän kuvan myötä siis hauskaa vappua kaikille! Lisää kuvia on tulossa, kun tämän kaaoksen keskeltä löytyy kameran USB-piuha.

Edistysaskelia, evakkoa ja erätaukoja

Aika on taas lentänyt kuin siivilä (mitenköhän siivilä lentää?) ja Pinja on päässyt puolen vuoden kypsään ikään. Evakkoviikot mummolassa ovat sujuneet sopuisasti ja mukavasti, tosin Pinja on tottunut taas kuuden hengen viihdytysjoukkoon, joten yksinäinen puuhastelu lelujen kanssa ei tule kuuloonkaan.

Uusista taidoista olisi kai raportoitava kääntyminen selältä vatsalleen, mutta se on vielä niin harvinainen tapahtuma, että en ole aivan varma, osaako Pinja taidon vai onko se vain sattumaa. Yleensäkin Pinja opettelee hiukan hassusti asioita. Yksi asia kiinnostaa noin viikon ja kun se on opittu, koko juttu unohdetaan. Näin on käynyt mm. päristelyn kanssa. Aivan kuin Pinskulla olisi joku check-lista, josta hän ruksaa opitut taidot ja ottaa ne sen jälkeen käyttöön vain tarvittaessa.
Varpaiden syönti tosin kiinnostaa viikosta toiseen, samoin kuin muu järsiminen. Äiti syyttää tästä omia geenejään, sillä lapsuudessani pureskelin mm. langallisen kaukosäätimen johdon poikki, kun Matka maailman ympäri -sarja oli niin jännä....

Tässä Pinja tekeytyy Sveitsin armeijan linkkuveitseksi


Tapahtumarintamalla on sen sijaan paljon raportoitavaa. Teimme viikonloppureissun Jyväskylään muutama viikko sitten. Automatka Jyväskylään oli ehkä pikku-Pinjalle turhan pitkä, menomatka meni vielä ok, mutta paluumatkaa säesti Heinolasta Helsinkiin Pinskun putkihuuto, kun oleilu turvaistuimessa ei enää maistunut. Pinja on myös viime aikoina kasvattanut hampaat kolme ja neljä, ja Jyväskylässä hiukan känistiin hampaita. Odotimme seuraavaksi ylähampaita mutta neitimme näköjään aikoo tehdä ensin alarivin valmiiksi.

Nauravainen matkakuva jostain Joutsan lähistöltä


Viime sunnuntaina Pinsku pääsi elämänsä ekaan lätkämatsiin, Blues-HIFK-play off -peliin. Heikiltä (Pinnasänky-blogin päätähti) lainatut kuulosuojaimet päässä Pinsku seurasi kaksi erää peliä, minkä jälkeen mummo haki väsyneen Blues-fanin kotiin. Pinskun panos kuitenkin riitti, sillä Blues tahkosi kahdessa ekassa erässä niin paljon maaleja että se riitti HIFK:n kaatamiseen. Ennen peliä vanhempainneuvosto kävi kiivaan väännön Pinjan asusta: Olli-isä kielsi ehdottomasti punaiset vaatteet, jottei Pinskua sekoitettaisi vastustajan kannattajiin. Minä puolestaan en suostunut siniseen, jotta Pinjaa ei luultaisi pojaksi. Onneksi kompromissi sentään löytyi uudesta vaaleasta fleece-puvusta. Kaikenkaikkiaan lätkämatsi oli sekä vanhemmille että Pinjalle hauska kokemus, joka varmasti otetaan uusiksi. Pinja oli melkoinen katseenvangitsija pelissä ja oli huvittavaa, kun raavaat ärräpäitä sylkevät jääkiekkoäijät heltyivät Pinskulle lirkuttelemaan.

Pinsku ja vakava isä hallin ulkopuolella


Sittenkin paitsio?


Ai hei äiti, olethan sinäkin täällä!


Viime aikoina olemme käyneet maanantaisin Helenan ja Heikin kanssa ulkoilemassa. Heikillä ja Pinjalla oli siis sama laskettu aika ja lopulta ikäeroksi vauveleille tuli vain kymmenen päivää. Nykyään Hessu ja Pinsku ovat aidon kiinnostuneita toisistaan. Viime tammikuussa otetussa kuvassa Pinjan ihastus Heikkiin oli kovin yksipuolista, mutta pari kuukautta myöhemmin on jo edetty kädestä pitämiseen.



Pinjan ruokavalikoimaan on tullut paljon uusia ruokia, kuten kalkkuna ja kana sekä useat uudet vihannekset ja hedelmät. Tyttömme syö lähes mitä vain ja aivan valtavia määriä ja hänellä on huvittava HÖHYM-komentoääni, jota käytetään kun syöttäjä jostain syystä lappaa liian hitaasti ruokaa suursyömärimme suuhun.
Viljoista Pinja edelleen syö lähinnä kauraa. Ostin kyllä tattarihiutaleitakin, jotta Pinsku ei saisi turhaan liiallista gluteiinirasitusta ja altistuisi keliakialle. Periaatteet kyllä heitettiin taas romukoppaan, kun selvisi, että tattaripuuro maistuu lähinnä sille, kun joku olisi lakaissut takapihansa puurolautaselle. Vauvan ruokavalio on muutenkin ihan tarpeeksi ankea, kun suola, sokeri ja rasva on karsittu minimiin.

Lopuksi Hiirologia haluaa toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä tämän lennokkaan töyhtötukkakuvan myötä!