Minea oppi viikonloppuna nauramaan. Nauru oli huomattavan äijämäinen röhötys, ja äijämäinen oli naurunkohdekin: äiti esitti tytöille Tsingiskaan-laulua. Ilmeisesti se huh-hah-kohta oli erityisen huvittava. Pinja on myös tämän jälkeen pyytänyt, että äiti laulaisi tätä "naapurikansa"-laulua. Pitäisiköhän mun hankkia lisää lastenlaulukirjoja?
Myös lelukaaressa roikkuvat lelut ovat alkaneet lupaavasti kilistä, kun Minea makaa lelukaaren alla. Tämä tarkoittaa sitä, että pikkuisemme alkaa tarttua pian esineisiin.
Tänään Minea kävi hurmaamassa mammoja Stockan Hulluilla päivillä. Monesta suunnasta kuului: "ihana vauva, kato miten paljon tukkaa....".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti