From Mama's workshop

Älkää pelätkö, ei tämä blogi ole muuttumassa söpöksi sisustus- ja käsityöblogiksi, jossa suitsait sukkelaan kaikki onnistuu ja pussinsulkijoista taiotaan idyllisiä koriste-esineitä. Hiirologiassa edelleen sataa räntää, peukalot ovat keskellä kämmentä, nenät vuotavat ja hermot menevät säännöllisin väliajoin. Henkisen kotini löysinkin Facebookin "Ei mennyt niinkuin Strömsö:ssä"-ryhmästä, jossa rairuohot jäävät kasvamatta ja puurot palavat pohjaan.

Kuitenkin hetkellisiä käsityöinnostuksia koetaan myös Hiirologiassa. Kristina ja Marcus toivat lahjaksi ihanan käsityökirjan Papiljottilehmä ja Haalarihai, jossa kodin tarpeettomasta tavarasta tehdään leluja lapsille. Tunnettu totuushan on se, että varsinaisia lelu-nimikkeellä kulkevia tavaroita ei alle kolmevuotias tarvitse, parhaita leluja ovat oikeat kodin tavarat.

Pinjan Barbapapa-innostus sai äidin kokeilemaan miten Bliw-saippuapullosta tulee kylpylelu. Tässä siis Barbapinko, yksi Pinjan rakkaimmista leluista ja aivan ehdoton saunakaveri.


Äidin ollessa poissa äitityynyn halailu piristää pikkuista. Tässä isomummun vanhasta sohvatyynystä ja äidin vanhasta hellepuserosta väsäilty äitityyny. Tekeillä on myös isätyyny ja isomummotyyny, joten kokonaista tyynyjen sukupuuta odotellaan.


Papiljottilehmä-kirjasta sovellettu idea on myös tämä taaperon säkkityyny/painikaveri, jossa vanhoista verhoista on ommeltu kuutio, jonka sivussa olevasta vetoketjusta kuution voi täyttää varapeitteillä ja -tyynyillä. Pehmeän kuution kanssa voi turvallisesti painia ja toisaalta sen päälle voi heittäytyä lukemaan kirjoja.


Sukupolveni innostus kaikenlaiseen tuunaamisen, kierrätykseen ja kirpputoreihin hämmästyttää usein vanhempia ihmisiä. Kyse ei kuitenkaan siitä, että meillä ei olisi varaa ostaa uutta. Kyse on pikemminkin juuri siitä, että meillä on ja on aina ollut varaa ostaa uutta. Juuri se on innostanut niin monia arvioimaan tavaraa ja kulutusta ihan eri näkökulmasta kuin ennen. Ainakin itse taistelen kertakäyttökulttuuria vastaan, joka vain tuhoaa planeetan ja aiheuttaa sen, että mikään tavara ei ilahduta kuin sen hetken kun se kaupasta kannetaan kotiin ja sitten se onkin jo matkalla kohti kaatopaikkaa. Sen sijaan jos löytää kivan lastentarvikkeen käytettynä, syntyy ilo paitsi edullisesta löydöstä, myös siitä, että tavara pääsee pitkäaikaiseen hyötykäyttöön, joko sellaisenaan tai hiukan uuteen uskoon tuunattuna. Ja onhan esimerkiksi Pinjan TrippTrapp-tuolilla mahtava historia: Minea taitaa olla jo kuudes käyttäjä tuolille.

Tällä hetkellä äidin workshopin tärkein tuotantotehtävä on kuitenkin tuottaa Minealle maitoa, joka Minealle usein kaupitellaan hienostuneella nimellä "30 year-old Mama's finest blend, single malt". Vaikka tämä hienostunut juoma Minealle hyvin kelpaa, painoa ei Minealle vaan kerry tarpeeksi (neuvolantätien mielestä). Tällä viikolla kävimmekin verikokeissa, mikä oli harvinaisen ikävä kokemus sekä äidille että lapselle. Toivottavasti verikokeista ei mitään löydy ja sen jälkeen neuvolantätikin uskoisi, että pitkänhuiskea tyttömme kasvaa juuri niinkuin pitääkin. Vaikka arvostan suunnattomasti Suomen neuvolajärjestelmää, hiukan rasittaa se, että neuvolassa katsellaan enemmän kasvukäyriä kuin vauvoja. Samoin olen hiukan pettynyt siihen, että neuvola on niin fyysiseen kasvuun ja kehitykseen keskittynyt ja neuvola ei juurikaan tue tai opasta vanhempia lapsen henkisen ja sosiaalisen kasvun ohjaamisessa.

Pinjasta on kuoriutunut melkoinen nautiskelija, ehkä äidin esimerkin ansiosta. Useimmiten kun laitan muumivideon pyörimään, Pinsku hakeutuu tällä tavalla sohvalle viltin alle nautiskelemaan puolituntisestaan muumien parissa.


Pinja on maanantain ja tiistain kotona, ja keskiviikosta perjantaihin päiväkodissa. Alkuviikosta hengaillemme siis ahkerasti lähipuistossa, mutta teemme myös pikku retkiä esimerkiksi Tapiolaan ja kirjastoon, bussiautolla tietenkin. Koska tyttäreni viettävät lapsuuttaan vielä astetta tiiviimmässä betoniviidakossa kuin missä itse kasvoin, täytyy maaseutu-simulaattorissakin välillä piipahtaa. Tässä keväinen kuva Helsingin Falkullasta, missä on pieni kotieläintarha, jossa käyminen on ihan ilmaista. Kevät oli otollinen aika tällaiselle retkelle, sillä sekä kanoilla, vuohilla että lampailla oli pienet poikaset. Pinja tykkäsi eläimistä kovasti ja etenkin lampaat, joita pääsi hyvin rapsuttelemaan, olivat ihania. Minea jälleen nukkui rattaissa onnensa ohi, eikä tiennyt eläimistä yhtään mitään.