Meteorologiaa tyttärien elämästä

Kuluva talvi on ollut todella luminen ja pakkasjaksokin on ollut poikkeuksellisen pitkä. Kuopuksemme ensimmäinen talvi jäänee siis historiaan.
Hauskaa tässä on se, että myös Pinjan ensimmäinen talvi jää historiaan, tosin eri syystä. Talvi 2007-2008 oli puolestaan ennätysleuto. Lunta tuli yhden lumipyryn verran ja sekin suli pois varsin nopeasti. Meri ei Helsingin edustalla jäätynyt lainkaan. 27. joulukuuta 2007 lämpötila oli +6 astetta. Äiti puki Pinjaa silloin kalenterin, ei lämpömittarin mukaan, ja neidillä oli päällä body, potkuhousut, villapuku, toppahaalari ja makuupussi, ja koko komeus oli pakattu pehmustettuun vaunukoppaan. Lopputulos: hiestä märkä ja huutava pikkuneiti.
Tänä talvena puolestaan äiti ja vauva nököttivät neljän seinän sisällä kaksi viikkoa lämpimämpiä kelejä odotellen, ja isä ja Pinskukin ulkoilivat lähinnä ostoskeskuksessa. Tein tuon kahden viikon aikana varmaan epävirallisen tv:n katsomisennätyksen.
Mitä tästä sitten voi päätellä? Ehkä ei mitään. Ehkä kymmenen vuoden päästä nähdään, onko esikoistyttäremme luonteeltaan trooppinen tuulahdus ja kuopus viileä lumikuningatar.

Pieni tyttö osa II

Hiirologia hiljeni pahasti koko syksyn ajaksi. Tapahtumien puutteesta se ei johtunut vaan pikemminkin niiden liiallisesta määrästä. Vapaa-aika ja kirjoitusinto oli aika vähissä.


Pinjamme täytti syyskuussa kaksi ja on aivan valtavasti kasvanut. Puhetta tulee loputtomasti ja neiti on mitä parasta seuraa nykyään.


Erityisesti Pinsku kasvoi silmissä, kun meillle syntyi toinen pieni tyttö Naistenklinikalla 13.1.2010 klo 19.45 eli Salattujen elämien mainoskatkolla! Reippaan kokoisen tytöt mitat olivat 4,530 kiloa ja 54 senttiä. Osa Pinjan pienimmistä vaatteista eivät tälle typylle mahtuneet vastasyntyneenäkään. Synnytys meni hyvin ja äitikin toipui koettelemuksesta alta aika yksikön.


Tässä kuva vastasyntyneestä tytöstä, jolle on ihan mukavasti tukkaa siunaantunut.





Ja tässä kuva kolmen päivän ikäisenä, kun olimme jo sairaalasta kotiutuneet. Tilanne ei ole lavastettu vaan Pinskun nukke unohtui tytön viereen juuri samanlaiseen asentoon.







Toivottavasti jaksan jotain raapustella tänne blogiin kakkosenkin syntymän jälkeen, mutta luulen että arki kahden pienen kanssa on hiukan hektisempää kuin aiemmin. Pinja ei vielä ole mustasukkaisuutta osoittanut ja on vaan hyvin kiinnostunut vauvasta. Toisaalta Olli on vielä isyyslomalla ja vierailijoita on täällä riittänyt, joten Pinja on saanut paljon jakamatonta huomiota ja uusia leluja. Arki odottaa meitä vasta edessäpäin.

Hupsis

Viimeisin postaus pomppasi tuonne "Huumorin kukkaa"-postauksen alapuolelle, eli jos Pinskun kesälomakuulumiset kiinnostaa, niin rullaile hiukan alemmas.

Huumorin kukkaa

Pinjan kehityksessä koettiin tällä viikolla ratkaiseva hetki. Neitimme 1v11kk osoitti verbaalista huumorintajua, voisipa jopa sanoa että hän kertoi vitsin. Tilannekomiikan, hassut ilmeet ja äänet Pinsku on hallinnut pitkään, mutta tämä sanallinen lohkaisu oli jotenkin hyvin erilaista. Siinä kävi ilmi tytön asioiden yhdistelykyky ja jopa pieni huijauksen tyylinen valkoinen valhe.

Pohjustuksena keskustelulle voisin kertoa, että leikkipuiston autossa leikimme aina että ajamme autolla papan luokse Jyväskylään.

Tässäpä siis ruokapöydässämme sattunut episodi:

(Pinja työntelee maitomukiaan pitkin keittiön pöytää ja näyttää siltä että maito voi kaatua hetkellä minä hyvänsä)

Äiti: Hei, syö nyt kunnolla äläkä pelleile. Mihin se maito on oikein on menossa?

Pinja (katsoo äitiä juonikkaasti): Maito menee papan luo Jyväskylään. Omalla autolla.

(seuraa pitkä, juonikas ja laskelmoiva katse äitiin ja hetken hiljaisuus, jota seuraa aivan valtava naurunremakka).

Allekirjoittaneen sydäntä tämä lämmittää aivan valtavasti. Pikkuihmisemme on ottanut ekat askeleet kohti huumorintajua, yhtä tärkeimmistä sosiaalisista taidoista ja selviytymistaidoista, mitä ihmiselämässä voi saavuttaa. Eipä edes haittaa että tyttö vitsaili äidin tyhmien kysymysten kustannuksella.

Kesä omin sanoin

Paras aloittaa tämä kesälomakuvaus viikon tärkeimmällä kuulumisella. Pinja on siirretty pinnasängystä lastensänkyyn nukkumaan tai kuten Pinsku asian ilmaisee: isojen tyttöjen sänkyyn. Toinen yö tätä järjestelyä on jo takana, eka yö meni ilman herätyksiä, mutta viime yönä neiti oli vaeltanut lelulaatikolleen ja sai siellä melkoisen uhmakohtauksen. Heräsin yöllä itkuun ja huutoon "En halua tätä heppaa". Pinsku seisoi lelulaatikon vieressä pehmokissa kädessään ja äidin sympatiat oli kyllä tytön puolella sillä huonolta hepalta se kissa näyttikin. Onneksi lempeä sänkyynohjaus auttoi ja löytyihän se heppapehmolelukin sieltä omasta sängystä. Muutoin Pinsku on sängystä tosi innoissaan: hän keskeyttää iltasadunkin ennen viimeisiä sivuja ja sanoo "sitten loppu, Pinja menee nyt nukkumaan". Yleensä saamme taistella että iltasadun loputtomasta lukemisesta siirryttäisiin nukkumaan.

Kesälomamme meni siis pääsääntöisesti mukavasti mutta nopeasti. Heti aluksi matkasimme Jyväskylään Katjan ja Eetun häihin. Juhlat olivat oikein ihanat ja Pinskukin reipas mutta touhukas häävieras. Tässä äiti ja tytär veivaavat tanssilattialla Paratiisin tahdissa.

Häiden jälkeen vietimme pari päivää sukulaisten luona Keski-Suomessa ja sen jälkeen matkasimme Ollin kanssa viideksi päiväksi Dubliniin ja Pinsku oli hoidossa mummolassa. Sekä meillä että Pinskulla oli tosi mukavaa, tosin oli ikäväkin vaivannut puolin ja toisin. Dublinista kotiuduttuamme lähdimme viikoksi mökille, jossa kerrankin oli aivan loistosäät.

Tänä vuonna Pinja on kommentoinut kesänviettoa myös omin sanoin, mikä on siinä mielessä hauskaa, että lapsen havainnot liittyvät aika erilaisiin asioihin kuin aikuisten. Kun Espoon merimaisemat vaihtuivat Karjalan järvimaisemiin, Pinskua ihmetytti että miksi joskus sanotaan järvi ja joskus meri. Hänen oma loppupäätelmänsä oli tämä:
"Meri, siellä pestiin Pinjan pylly. Järvi, siellä ui vene"
Sinänsä tämä päätelmä on ihan totta, Pinskun pylly pestiin meressä kun kakkahätä yllätti rannassa, ja järvellä kävimme pariin otteeseen soutelemassa. Äidin luennoinnit suolapitoisuuden eroista ja yhteyksistä valtameriin kuulostivat kovin vaisulta tämän luokittelun rinnalla.
Mökkiviikon kohokohtiin kuului pysähdys Joutsenon kotieläinmetsässä, jossa lapset saivat tutustua vapaana vaelteleviin eläimiin. Paikalla oli kukkoja, pupuja, lampaita ja jopa hellyttäviä pikkukilejä jotka tulivat liki syliin, mutta Pinskun mielestä ikimuistoisin elämys oli iso possu (joka jopa aikuisen mittakaavassakin oli melkoinen jytky). Pinja jaksoi kertoa monta päivää, että "Oli iso possu (*seuraa nuuskutusääni joka matkii possun ääntelyä*). Se pissi ja meni omaan sänkyyn nukkumaan." Voin vahvistaa että possukohtaaminen sujui kutakuinkin näin.
Kotona yritin selittää Pinskulle että possulla on hassu nenä, vähän niinkuin pistorasia:
Äiti (nostaa nenänsä pystyy ja esittelee sitä Pinskulle): Pinja kato, kenellä on tällainen nenä? Kenen nenä tämä on?
Pinja (ilahtuneena): Äidin!
Eipä tätä lasta ihan hetkessä huijata, jos se on äidin päässä, se on äidin nenä, olipa sitten missä asennossa hyvänsä.

Kotieläinpuistossa vaikutuksen teki myös puusta tehty karhupatsas. Pinja oppi myös sanomaan "puusta tehty karhu" ja sitä toistellaan vieläkin silloin tällöin, yleensä aika irrallaan asiayhteydestä. Koska Pinskun puheesta puuttuu vielä paljon kirjaimia, on jotenkin vaikea saada selvää fraaseista jotka eivät sovi asiayhteyteen. Esimerkiksi iltapuuron yhteydessä esitettyä "puusta tehty karhu"-fraasia on vaikea ymmärtää. Ja tämä tietysti Pinjaa kiukuttaa.

Jatkuva hellehatun käyttö on iskostunut Pinskun mieliin. Jos hattu unohtuu, Pinsku pian lähdön jälkeen kommentoi että "hattu puuttuu" eikä luovuta ennen kuin hattu on haettu. Muitakin hauskoja tilanteita tästä seuraa, sillä eräänä päivänä Pinja karkasi mummolan lasten uima-altaasta alasti juoksentelemaan taloyhtiön pihoille.
Ukki: Hei, mihinkäs sinä tuolla lailla alasti juoksentelet? Mitäs sulta puuttuu?
Pinsku: Hattu puuttuu!! (ja kääntyy takaisin, hakee hatun pihalta ja jatkaa alasti juoksentelua)
Ukki ehkä kuitenkin tarkoitti ensisijaisesti vaippaa, kenkiä, housuja ja t-paitaa....

Loppulomasta piipahdin itse pari päivää töissä ja Olli ja Pinja lomailivat. Surullisia uutisiakin tuli: Pinjan isoukki eli Ollin ukki kuoli ja yritimme olla mummin tukena niin paljon kuin mahdollista.Viimeisellä lomaviikolla lomalla olimme enää Pinsku ja minä ja viikko sujui Espoossa kyläilijöiden parissa: ensin kyläilivät mummu ja pappa ja sitten Pinskun serkut. Myös Korkeasaaressa kävimme ja rankka sadesää ei reissua juurikaan haitannut. Eläimet olivat vaan pirteämpiä ja Pinja on aina yhtä iloinen kun saa käyttää rakkaita koirakumisaappaitaan.

Nyt olemmekin sitten jo tiukasti arjessa kiinni. Vanhempia töihinpaluu hiukan ahdisti, mutta Pinja vain hihkui riemusta kun näki päiväkotinsa loman jälkeen.

Puuha-Pinsku

Kesäkuu on alkanut melko hyisessä säässä, mutta onneksi lämpimiäkin päiviä on mukaan mahtunut. Pinja jatkaa vielä muutaman viikon päiväkodissa, minkä jälkeen neidillä alkaa viiden viikon loma.



Uusia oivalluksia täynnä olevasta Pinjasta on hiljalleen kasvanut pikku nolailija. Yksi kesäinen viikonloppu naapurimme vietti kalsarit jalassa kesäpäivää takapihallaan, keskiolutta nauttien, ja intoutui sitten selittämään vakavana minulle aidanmaalaussuunnitelmiaan. Samalla huomasin silmäkulmastani kuinka rattaissa istuvan Pinskun silmät laajenevat lautasiksi, pieni etusormi kääntyy syyttävään osoitukseen ja suusta kuuluu järkyttynyt: "Nakupelle, nakupelle"-huuto. Huuto ei meinannut laantua ennenkuin äiti totesi, että juu, naapurin setä on hiukan nakupelle ja nyt olisi paras lakata osoittelemasta ja pistää suuta soukemmalle. Itseäni saan tästä kaikesta syyttää, sillä aika usein sanon paheksuvaan sävyyn Pinskua nakupelleksi, kun hän karkailee suihkusta muualle asuntoon alasti juoksentelemaan. Samantapainen episodi seurasi myös siitä, kun näimme kävelyllä ruohoaleikkaavan miehen. Moinen pärisevä kone teki Pinjaan suuren vaikutuksen, ja hän juoksi tietenkin miestä kohti sormi pystyssä huutaen: "Puuha-Pete, Puuha-Pete".


Tässä pikkuneiti kiirehtii tekemään hiekkakakkuja. Tämä kuva otettiin Munkkiniemenrannassa, jossa Olli oli kalastamassa ja me muut tekemässä hiekkakakkuja, lotraamassa veden kanssa ja Pinja myös likipitäen ui hyisessä merivedessä.
Pinskun otteista kalamiehenä voi lukea tarkemmin Ollin blogista osoitteessa http://acdelirium.blogspot.com/



Pinja on oppinut myös neuvottelun jaloa taito tai ehkä joku voisi sanoa että tyttö on oppinut miten kiristyskeinoihin on paras reagoida. Iltatoimet sujuvat reippaasti kun ensin sovitaan että täytyy käydä suihkussa, pestä hampaat ja pukea vaippa ja yöpuku päälle, ja sitten voidaan lukea hetki Puppe-kirjaa. Toisaalta Pinsku neuvottelee itse myös takaisin: hän on oppinut voitelemaan tunteettomia vanhempia "yksi kerta vaan"-sanonnalla. Niinpä neiti usein kuskaa kirjoja äidille sanoen: "Lue Muumi-kirja, yksi kerta vaan". Tietenkään yksi kerta ei riitä, vaan sitten saman voi toistaa uudelleen. Myös repliikki "lisää jätskiä, yksi kerta vaan" on tullut viime aikoina tutuksi.

Uusi vaihe perheemme elämässä on myös se, että aina äiti ei kelpaakaan vaan isin merkitys on kasvanut valtavasti. Tämä lienee osa jotakin äidistä irtaantumiskehitystä. Eräs lauantaiaamu Olli lähti remonttiapuun ja Pinskun oli tarkoitus jäädä äidin kanssa kotiin. Seurauksena pieni tyttö kirkui portaiden yläpäässä dramaattisimmalla äänen sävyllään "Minne Pinjan oma isi on mennyt?" ainakin viisi minuuttia. Mitkään "äiti on tässä, tehdäänpäs yhdessä jotakin hauskaa"-lepyttelyt eivät todellakaan auttaneet.

Luku-harrastusorientoitunut perheemme on kovin iloinen siitä, että Pinsku osoittaa suurta innostusta kirjoihin. Lisäksi se, että Pinja jaksaa kuunnella pitkät tovit kirjoja lievittää äidin huolta siitä, että lapsesta olisi kasvamassa ADHD-tapaus. Olemme käyneet yhdessä myös kirjastossa, ja se käynti oli molemminpuolin menestys. Pinskun silmät aivan sädehtivät onnesta, kun hän sai lapata mielin määrin lainakirjoja koriin, eikä kukaan sitä turhia rajoittanut. Kaupassa kun joutuu aina käymään rasittavat keskustelut siitä, että mikä näistä on kivoin, kun vain yhden saa ottaa.

Kevään kuulumisia ja vähän hiihtolomaakin

Hupsista, jäikin tässä huhtikuu väliin ilman blogipostausta! Iso pahoittelu siitä Hiirologian kärsivällisille ystäville. Melkoista matalalentoa onkin huhtikuu ollut, mutta ennenkaikkea positiivisessa mielessä: visiittejä on tehty niin Pyhätunturille, Jyväskylään ja Hämeen suunnalle.

Lyhyt matkaraportti hiihtolomasta lienee paikallaan.

Matka Pyhälle alkoi lentomatkalla Rovaniemelle. Tämän episodin äiti pyyhkisi mielummin mielestään, joskin se on syöpynyt aivan liian syvälle muistiin. Lentokentän pitkät käytävät lietsoivat neidin melkoiseen juoksenteluhepuliin ja istuminen äidin sylissä etenkin nousujen ja laskujen aikana ei tullut kuuloonkaan. Koko kone sai siis kuunnella laskun ajan Pinskun "Anna pois"-kirkumista ja epätoivoisia yrityksiä paeta äidin sylistä. Lentomatkailu on Pinjan osalta siis lopetettu, kunnes järkeä on enemmän ja tahtoa vähemmän.

Muuten loma meni paremmin kuin hyvin. Mukana olivat siis Pinjan isovanhemmat ja Antin perhe eli Pinskun "serkkupuolet" (jaiks, mikä sana! Eikö Kielenhuolto voisi uudistaa ja päivittää uusperheiden sukulaisuussuhteiden sanastoa?). Viisi aikuista ja kolme lasta oli hyvä kombo hiihtolomalle: kaikki aikuiset pääsivät sopivassa suhteessa hiihtourheilemaan ja lastenvahdintaan. Pinja, Saana ja Leevi puhalsivat pääsääntöisesti hyvin yhteen ja leikit sujuivat.

Pinja kunnostautui Lapissa pyllymäen laskussa koko rahan edestä. Pulkka ja liukuri eivät paljon kiinnostaneet, mutta pyllymäki oli kivaa, siitäkin huolimatta että Pinja ei useinkaan jaksanut kiivetä mäen päälle, vaan hilasi itseään takapuolella tasaisella maalla.

Kävimme eräänä päivänä myös porofarmilla ihailemassa poroja. Mukana oli minun ja Pinskun lisäksi Antti sekä Leevi 4 v. ja Saana 2 v. Vaikka monessa perheessä on kolme lasta tällaisilla ikäeroilla, Antin ja minun harjaantumattomuus kyllä näkyi: sillä väliin kun autoimme Leeviä ja Saanaa ruokkimaan poroja, Pinja ryömi aidan ali poroaitaukseen. Onneksi Antti sai neidin kantapäästä sen verran kiinni että pikku poronhoitaja palautettiin aidan turvallisemmalle puolelle.

Eräs loman kohokohdista oli myös moottorikelkkasafari laavulle makkaranpaistoon. Pikkutytöt istuivat mummon kanssa reessä moottorikelkan vetämänä ja me muut pärtsäilimme moottorikelkalla. Pinja ihastui kypäräänsä niin ikihyviksi ettei suostunut ottamaan sitä pois edes makkaranpaiston ajaksi, vaikka kypärä oli niin painava että se keikautti neidin kumoon.

Tässä Pinja testaa lasten moottorikelkkaa, joskin vielä menee muutama vuosi ennen kuin sillä pääsee ajelemaan.

Lapin reissun jälkeen kevät koitti vihdoin Etelä-Suomeen ja vappua vietettiinkin kotona kavereita kestittäen. Aikuisväki pysyi hyvin hillityissä tunnelmissa, mutta Pinja riehui sitten senkin edestä, tienaten itselleen lisänimen "Pertsa". Eikös joka vappubileissä ole se "Pertsa", joka riehuu ja koheltaa ja lopulta sammuu yhdeksältä, ja sit muut sanoo aamulla "vitsi kun Pertsa oli sekaisin, ei kutsuta sitä enää ens vuonna"?


X-kromosomit tekevät tepposiaan, sillä Pinsku rakastaa hattuja ja kenkiä, etenkin jos niitä saa itse pukea. Tässä Pinja a.k.a Carrie Bradshaw testailee äidin kenkiä.

Monet puolitoistavuotiaan vanhemmat odottelevat vielä lapsensa ensimmäisiä sanoja ja etenkin kaksisanaisia lauseita. Näistä keskusteluista tuntee itsensä aika osattomaksi kun Pinja laulelee "ajetaan, ajetaan,varo-varo-varovasti, ettei kaadu, suoraa tietä, suoraa tietä mämmäm matkaa varrella" Hiukan sanoja (ja tiettyjä kirjaimia) laulusta puuttuu ja "mämmäm" on ilmeisesti "mäkeä", mutta erittäin tunnistettava kipale tämä esitys jo on.

Apokalyptisissa mitoissa oleva uhmaikä kehittää myös äidin ja isän oveluutta. Eräänä päivänä Pinja oli käymässä päiväunille, mutta intoutuikin aukomaan hupparinsa vetoketjua. Jotenkin vetoketju ei kuitenkaan neidin toiveita täyttänyt, sillä Pinsku raivostui silmittömästi ja karjui "kiinni, kiinni" vetoketjulle, joka siis oli jo kiinni. Äiti katsoi parhaaksi riisua koko hupparin ja viedä sen pois. Siitäkös raivo vasta yltyi. Koska neiti oli jo lietsonut itsensä melkoiseen väsy-itku-potku-raivariin ja unohtanut kiukkunsa alkuperäisen syyn, katsoin parhaaksi pyrkiä nopeaan ratkaisuun. Keräsin kaikki Pinjan nallet sängystä ja lähdin viemään niitä pois. Alkoi välitön "Anna nalle!!!"-karjunta, jolloin viaton ilme naamallani käännyin sänkyä kohti ja totesin "Voi rakas, äiti luuli että sä et halua näitä nalleja, tässä ne on, ole hyvä". Pinja otti nallet, itku loppui kun seinään ja neiti kävi sänkyyn nukkumaan. Pinsku luuli että oli niin raivoissaan koska äiti pölli nallet, ja kuvitteli virheellisesti voittaneensa näin taistelun. Rauha maassa ja äidillä vapaa-aikaa, kaikki voittivat. Paitsi ehkä lapsipedagogit?