Mallikoulu 2027 -kandidaatti vai syytä huoleen?

Tänään kävimme taas neuvolassa. Ja neuvolassa käyntiä on luvassa jatkossakin. Pinjamme nimittäin ei pulskistu toivotulla tavalla, painoa tänään oli 5730 g, pituutta 63,3 cm ja pipo tottelee kokoa 43 cm. Painokäyrältä putoaminen siis jatkuu, mutta pituutta tulee oikein mallikkaasti. Nyt sitten selvitellään pyrkiikö Pinsku mitoillaan vain missikisoihin vai onko suolistossa jokin imeytymishäiriö tai allergia. Äiti jatkaa maitoproteiinitonta diettiä (ja on aivan totaalikypsynyt siihen) vaikka vieläkään ei oikein tiedetä onko lehmänmaito Pinjan oireiden syy.
Fysikaalisessa mielessä meidän perheessä läski siis katoaa johonkin. Äiti laihtuu kun Pinja syö, mutta Pinja ei liho?!?! Luulisi, että Painonvartijat kiinnostuisivat tästä kilokaloreiden katoamisesta avaruuteen.
Paljon tuli neuvolassa pähkäiltyä Pinjan elämää ja muuten se tuntuu olevan mallillaan. Tyttö kuitenkin vetelee 2-3 tunnin päikkäreitä ja öisin voi nukkua 7 tuntiakin putkeen, eli silloin ei nälkä tunnu vaivaavan. Lisäksi neiti touhottaa, huitoo, viuhtoo, naureskelee ja jokeltelee koko hereilläoloaikansa (ja joskus unissaankin), joten kovin nälkään nääntyneeltä ei Pinja silloinkaan vaikuta. Ja pikku viuhtojamme energiankulutus on varmasti melkoinen. Illalla totesimme myös, että Pinskun vanhemmat ovat molemmat nopean metabolian ihmisiä (tämän lauseen takaa löytyy vanhempien pitkä keskustelu normaalista kakkaustiheydestä, jota ei varmaan tarvitse tässä sen enempää referoida).
Summa summarun, Pinjan painonnousun kehittymistä seurataan varmasti tässä blogissa jatkossakin.

Huomiselle luvassa olleet leikkitreffit Lotan ja pikku-Iiriksen kanssa peruuntuivat kun Iirikselle nousi kuume. Tämän yllättävän aikataulunmuutoksen seurauksena meidän perheeseen saatetaan tällä viikolla ostaa ensimmäiset joululahjat.

Minilomailua ja muita kuulumisia

Itsenäisyyspäivästä eteenpäin olemme viettäneet minilomaa, joka nyt siis kääntyi taas arjeksi. Miniloma sujui ihan kotosalla, mutta saimme sentään olla yhdessä koko perheen voimin. Perjantai-iltana Pinja oli myös ekaa kertaa isovanhempien hoidossa, kun vanhemmat olivat Bryan Adamsin konsertissa. Kotiin palatessamme Pinja oli rauhallinen ja hyvinvoivan näköinen, joskin edelleen hereillä. Isovanhemmat toimittivat illasta lyhyen ja ytimekkään raportin, ihan hyvin kuulemma oli mennyt, vaikka uskon kyllä, että Pinsku oli myös hiukan huutokonsertoinut (koska tekee niin joka ilta). Tosin Bryan Adamsin äänentoistokamat olivat sen verran vahvat, että Pinskun huuto ei LänsiAuto-Areenalle kuulunut. Vanhemmat nauttivat suuresti illasta ja loistavasta konsertista, etenkin kun Pinjakin oli viihtynyt hoitolapsena.
Uusista taidoista voisi melkeinpä listata tähän jo nauramisen. Ja mikäpäs muu ekat hekotukset sai aikaan kuin kainaloiden kutittelu. Eli äiti työntää naamansa Pinskun kainaloon ja pöristää suullaan. Pitkään tämä leikki oli likipitäen liian jännää Pinjalle ja suunpielet kääntyivät enemmänkin alas- kuin ylöspäin, mutta nyt leikki on muuttunut pelottavasta hauskaksi. Pinjan nauru on hyvin sellainen tyttömäinen kikatus.
Toinen uusi taito on synkronoitu jalkojen nosto ja ns. "kaatoliike". Pinja siis onnistuu jo välillä nostamaan jalat yhtäaikaa pystyyn ja keikauttamaan itsensä selältään kyljelle. Yleensä tässä liikkeessä on vielä hiukan tuuriakin mukana, mutta silloin kun se onnistuu, liike näyttää pätevältä yritykseltä kääntyä selältä vatsalle.
Vatsallaan olemista treenaillaan edelleen, mutta vatsalla viihtymisen esteenä on yllättäen Pinjan kunnianhimoinen asenne liikkumiseen. Pinjalle ei nimittäin riitä, että päätä nostetaan pikkuisen vaan vatsallaan ollessakin pitäisi nähdä ikkunasta ulos ja kattolamputkin ja jaloilla potkutellaan siihen malliin että kontatakin jo haluttaisi. Tuollainen tirpulahan väsyy siinä nopeasti ja sitten tulee kiukku. Ja onneksi silloin myös saapuu äiti, joka pelastaa kunnianhimoisen mönkijän takaisin selälleen.
Pinja on jo muuten helppo ja hauska nuori neiti, mutta yöunille meno vielä takkuaa. Viime yönä huutoon kyllästyneet vanhemmat nukuttivat Pinskun vaunuihin (joskin sisälle). Sieltä nukkuva tyttö sitten siirrettiin pinnasänkyyn. Äiti harkitsee keinutassujen ostamista pinnasänkyyn, olkoon se sitten myönnytys lastenhoitoperiaatteista, sillä Pinsku ei edelleenkään tuttia suostu syömään, niin heijaus on se ainoa rauhoittelukeino. Toisaalta vaunuihin nukuttamisessa on puolensakin; vaunuja voi heijata sohvalta käsin tv:tä katsellen. Koska tänään tulee Maikkarin leffana Medusan isku, taitaa Pinsku löytyä vaunuista ensikin yönä.
Tässä lisää joulukuvia Ö-mapista.

Sosiaalista elämää

Tämä Hiirologinen lokero nauttii yllättävän laajaa kiinnostusta, joten raportointitiheyttä täytyy nyt ylläpitää. Pinjalle nimittäin sattuu ja tapahtuu.

Viime viikko sujui puuhakkaissa merkeissä. Pinja on tehnyt tuttavuutta taloyhtiömme muiden pikkuisten kanssa. Melkein vuoden sisään taloyhtiöömme on nimittäin syntynyt neljä vauvaa, joten vauvakavereita riittää. Äidinkin on hyvä tutustua naapureihin, jotta neljän vuoden päästä äitien on sitten luontevampaa selvitellä hiekkalaatikolla että kuka puri ketä ensin ja miksi.
Lisäksi viime viikolla kävin näyttämässä Pinjaa työkavereille ja perjantai-illan olimme glögillä Ninni-kummitädin luona ja lauantaina Pinjan isoukin 85-vuotispäivillä. Pinja oli molempien kemujen itsestäänselvä keskipiste. Tytölle taitaa syntyä epärealistinen kuva maailmasta kun 20 ihmisen jakamaton huomio on Pinjalle aivan normaalia.

Pinja alkaa osoittaa taipumusta vuorokausirytmiin. Päiväunille nukuttaminen on helpottunut kun Pinja on tajunnut vaunuissa nukkumisen ihanuuden. Onneksi sentään neiti nukkuu myös paikallaan olevissa vaunuissa, sillä muuten äiti olisi ensi kesänä olympiakunnossa. No, eihän sekään tavallaan olisi huono vaihtoehto.
Uusista "taidoista" voisi mainita yhä kasvava kiinnostus omaan nyrkkiin. Nyrkin zoomailu vie Pinjalta välillä silmätkin kieroon. Välillä nyrkki myös muksahtaa silmään ja siitäkös huuto syntyy. Lisäksi ääntelyihin on tullut uusia äänteitä oi ja prr vanhojen höy ja mhyh lisäksi. Neiti myös alkaa ymmärtää lelujen päälle ja etenkin soivat pehmolelut ja sängyn päällä roikkuva kalamobile saa hyväksyvää juttelua osakseen.
Kuluneella viikolla me vanhemmat yritimme myös kuvata Pinjaa joulukortteja varten. Kortteihin päätyi hiukan konservatiivisempi kuva, mutta tässä hauska otos jossa näyttää että pikkutonttu on nauttinut muutaman glögin liikaa.

Pikku opiskelija

Rohkea rokan syö! Koska kotiinkaan ei voi linnoittautua, täytyy vauvan kanssa rohkeasti lähteä ulkomaailmaan. Vaikka vauvan (etenkin Pinjan) kanssa aikataulu/nälkä/väsymys/kakkakatastrofit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Eilispäivä oli vielä helppo, kävimme vauvaklubilla naapurin Tuire-äidin ja Elsa-vauvan kanssa ja sitten vielä neuvolassa. Äidin aikatauluoptimointi meni nappiin ja Pinsku heräsi just sopivasti vauvaklubin alkaessa. Neuvolassa tosin sitten iski väsymys ja kiukku. Mutta siitäkin selvittiin ja Pinjuskan uudet mitat ovat 60,8 cm ja 5560 g. Siro neiti siis.
Tänään vuorossa olikin äidin lopputyöntekijän Hannan lopputyöseminaari ammattikorkeakoulu Stadiassa. Stadiassa ei vauvat ilmeisesti ole niin arkinen näky kuin yliopistolla, vaan keräsimme Pinjan kanssa runsaasti katseita. Pinja oli hereillä koko ajan ja tirkisteli hiirenhiljaa matkarattaistaan äitiä kun Hanna esiintyi. Ehkä matkarattaiden taukoamaton heijaus auttoi asiaa, mutta äiti sai siis rauhassa seurata seminaarin loppuun, kommentoida Hannan esitystä ja vielä käytyä kaffellakin. Hyvä Pinja, täytit jo kahden kuukauden iässä korkeakouluopiskelun vaatimukset helposti: 1)olit hereillä luennolla 2)olit hiljaa luennolla 3) et turhia kysellyt luennolla, se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin 4)muistit kahvitella. Äiti oli pakahtua ylpeydestä!

Vaaleanpunainen invaasio

Tyttövauvan syntymän myötä kaikki muuttui yhtäkkiä vaaleanpunaiseksi. Vaikka vanhemmat eivät tähän erityisesti kannustaneet (mutta eivät toisaalta estelleetkään), saadut lahjat ovat olleet voittopuolisesti pinkkejä. Poikkeuksena äidin kavereista Lotta ja Julia, jotka totesivat, että pienen tytön äidille siniset ja valkoiset vaatteet voivat olla tervetullutta hermolepoa. Vaaleanpunaista vaatetta tulvi myös Ollin pomolta Miialta, kun Miian Minea-tytön garderobi annettiin Pinjalle kierrätykseen. Kovin isku oli kuitenkin nähdä 7-vuotiaan Minean huone, joka näytti siltä kuin Linnanmäen hattarakone olisi räjähtänyt siellä. Täytyy alkaa henkisesti valmistautua siihen, että nykyinen työhuoneemmekin on parin vuoden päästä kuin hattarakoneesta tullut. Tai sitten ei. Jos isän Blues-fanius periytyy, voihan huone olla tummansininenkin.
Vielä kuitenkin äiti vetää Pinjalle päälle mitä haluaa ja tässä onkin kuvia isänpäivän isä-tytär-hetkestä ja Pinjan nyrkinnielemisharjoituksista.





Uusia taitojakin on opittu. Jokelteluun tulee uusia äänteitä lähes joka toinen päivä ja päiväkitinät ovat vähentyneet ainakin puoleen. Lisäksi pää kääntyy ketterästi jo puolelta toiselle, eikä retkota sivussa kuten ennen. Samoin nyrkki alkaa löytyä ja sen imeskelystä kuuluva lussutus piinaa äitiä etenkin yöaikaan.

Pinja latinaksi

Hehee, nörttiäiti iskee! Tyttäremme nimen saa kokonaisuudessa käännettyä latinaksi: Pinus pinea Carex Aurora. Jos tuolla Pinjasta ei tule tiedenaista niin ei sitten millään!

Pinja Sara Aurora

Vihdoin tähän pystyynkuolleeseen blogiin saadaan päivitystä. Ristiäiset pidettiin eilen talvisessa säässä ja Hiiro-Hipsustamme tuli Pinja Sara Aurora. Neiti käyttäytyi kuin enkeli, varsinainen seurapiiriprinsessahan hän on aina ollut. Pinja nukkui viime hetkille ennen kasteen alkua ja kasteen aikana oli Antti-kummisedän sylissä ja ilveili siitä Ninni-kummitädille. Iso leveä hymy nähtiin Pinjan kasvoilla kun pappi valutti ihan reilusti vettä Pinjan päähän; vesipetomme taisi toivoa että tässä päästään vielä kylpyyn!
Uskomatonta tosiaan miten tyttö nauttii huomiosta. Vieraita oli yli parikymmentä ja vaikka koko porukka veisasi virsiä korvan juuressa niin se ei paljon neitiä hetkauttanut.
Pinja sai melkoisen kasan myös ihania lahjoja: mm. kummilusikan, medaljongin, hopealusikoita, rahasarjan, kakkulapion, sydänkaulakorun, helmet, pari kirjaa, muumiastiaston ja Marimekon pikkurepun. Lisäksi ruokatarjoilu oli mahtava. Liikuttavinta koko tapahtumassa äidin mielestä oli kuitenkin se, miten suurella ihastuksella kaikki vieraat suhtautuivat Pinjaan ja sylissäpitäjiä oli ihan jonoksi asti.
Nimen taustasta voin sen verran paljastaa, että Pinjan äidin valinta oli nimi Pinja (sopii biologiäidin tyttärelle ja on luonteva jatke suvussa oleville Hilja- ja Anja-nimille) ja isä valitsi nimen Sara (jota äiti ei halunnut etunimeksi sillä sukunimeen yhdistettynä se olisi melkoinen paketti r-kirjaimia). Aurora sen sijaan oli yhdessä sovittu kolmas nimi jo ajat sitten ja Sara Aurora on hiukan kuin valon sarastus tai auringon sarastus.
Nyt Pinjamme vetelee sikeitä vaunuissa kirpeässä talvisäässä. Juhliminen vaatii veronsa:).