Minean kääntyileminen sujuu jo mallikkaasti, mutta edelleen vain selältä mahalle. Minea saa tietysti joka suorituksesta valtaisat aplodit ja siksi hän aina käännyttyään jää pälyilemään ympärilleen, että näkihän joku ja missä minun suosionosoitukset viipyy. Etenkin Pinja on kiitollinen yleisö, joka jaksaa loputtomiin hihkua siskon taidonnäytteelle. Viime aikoina Minean ruokavalio on ollut hiukan turhan kaali-voittoinen, sillä kääntymisen sivutuloksena Minnistä poistuu usein..hmm..vaihtoilmaa.
Postauksen otsikko viittaa siihen, että aikaisempia Hiirologia-kirjoituksia lukiessani huomasin, että viiden kuukauden iässä Pinskun silmät olivat jo selvästi kehittymässä ruskeiksi. Minealla silmät ovat puolestaan aivan selkeän siniset edelleen. Uskaltaisiko tässä jo varovasti riemuita siitä, että en taidakaan jäädä perheen ainoaksi sinisilmäksi. Peruskoulun perinnöllisyysoppituntien mukaankin tämä on ihan mahdollista: vaikka sekä Olli että hänen vanhemmat ovat ruskeasilmäisiä, sekä Ollin isän- että äidinpuoleisissa isovanhemmissa on sinisilmäinen edustaja. Olli siis voi kantaa resessiivistä sinisilmäisyyden geeniä.
Pinjan ja Minean kehitystahdissa on kyllä jonkin verran eroja. Minea on huomattavasti nopeammin kehittynyt liikunnallisuudessa, mutta toisaalta Pinskun jokeltelusanavarasto oli tässä iässä jo melko monipuolinen. Minea edelleen lähinnä vaan murisee ja päästelee hirmuliskomaisia kiljahduksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti