Raportti vuodenvaihteesta

Tulin luvanneeksi Pinjan ekasta joulusta selontekoa, mutta RS-virus kaatoi koko meidän perheen petiin lähes kahdeksi viikoksi. Ensin sairastui Olli, sitten Pinja ja lopuksi vielä Emilia. Kuormitimme pääkaupunkiseudun terveydenhuoltoa (sekä julkista että yksityistä) melko lailla viime viikolla, mutta nyt näyttäisi siltä että taistelu perheemme vs. RS-virus päättyy 3-0. Pinskulle erityismaininta siitä, että hän on ollut uskomattoman reipas potilas, vaikka elämänsä ensimmäinen flunssa oli sieltä ärhäkämmästä päästä.
No mutta, siirrytäänpä iloisempiin aiheisiin eli niihin joulujuttuihin.
Kotijoulu jäi vielä toistaiseksi tavoitteeksi, mutta mukavasti joulu meni näinkin. Aatonaattona ajelimme Valkeakoskelle Pinjan isomummon luo, jossa viivyimme joulupäivään saakka.
Aaton ohjelmassa on perinteisesti ollut joulupuuro, käynti haudoilla, jouluateria ja lahjat. Jouluruuat jäivät vielä tänä vuonna Pinjalta kokematta ja jouluaterian ajan Pinsku nukkuikin parvekkeella vaunuissa. Mutta löytyi se joulun tunnelma kuitenkin: vanhemmilla oletusarvonahan tämän joulun suhteen oli, että Pinja on niin pieni, että hän ei vielä lahjoista ymmärrä mitään. Kuinka väärässä olimmekaan?! Pinja teki lattiallaviihtymis-ennätyksensä (1,5 h) lahjojen avaamisen yhteydessä. Ensin paketteja ja naruja räpistellen, sitten makaillen yksi pehmolelu suussa ja toinen kädessä.

Tässä kuvassa Pinja vielä katsastaa lahjasaldoaan

Pinskun ainoa joulukinkku tänä vuonna oli Nasu

Lahjoja tyttösemme saikin sitten melko kasan. Kaksi helistintä, keväisiä asukokonaisuuksia, Muumi-ateriaimet, lasten cd-levyjä, Pinja-rekisterikilpi lastenvaunuihin, huppupyyhe, tossut, tuutulaulukirja, lampaantalja ja paljon muuta.

Yksi joulun lahjoista oli puuhamatto-lelukaari-yhdistelmä. Kun Pinja vietiin matolle ekan kerran, seurasi 20 minuutin täysi hiljaisuus. Ilmeisesti jonkunlainen ärsyketulva halvaannutti tytön joksikin aikaa. Sitten alkoi kokeileva jutustelu lelukaaren leppäkertulle ja jonkin ajan kuluttua jutustelu muuttui varsin kovaääniseksi. Ihmettelimme pitkään miksi Pinja on saanut päähänsä että lelukaaressa roikkuvat eläimet ovat huonokuuloisia. Tulimme siihen tulokseen, että Pinja on ihmisille jutellessaan tottunut, että hänelle vastataan ja kun mokomat ötökät olivat vaan hiljaa, Pinja totesi, että ehkä on paras puhua vähän kovempaa.

Joulupäivänä vierailimme perinteiden mukaisesti äidin pikkuserkkujen perheen luona ja ajoimme sen jälkeen Espooseen mummolaan Pinskun päiväunien aikana. Mummolassa Pinsku kuitenkin sai hysteerisen huutokohtauksen, ilmeisesti kyläilyä oli kasaantunut liikaa yhdelle päivälle. Lähdimme sitten nopeasti kotiin nukkumaan ja jatkoimme tapaninpäivänä sosiaalista elämää isosedän luona Tapaninvainiossa, jonne olikin kokoontunut sitten koko Pinjan isänpuolinen lähisuku.

Tässä kuvassa Varhimoita neljässä polvessa. Pojanpojasta polvi paranee, eli tuli tyttö:)!

Uudeksi vuodeksi saimme sitten vieraita Jyväskylästä, kun Pinskun mummi ja pappa tulivat käymään. Pinja pääsi myös Annan ja Lifan uuden vuoden bileisiin, mutta pikku juhlija pelastettiin yhdeksän aikoihin pinnasänkyynsä yöunille ennen kuin pirskeet kävivät liian railakkaiksi. Raketit eivät Pinjan unia paljon häirinneet, mutta äiti, isä, mummi ja pappa nauttivat keittiön ikkunasta avautuvasta ilotulitusmerestä. Asuntomme yllättäviä hienoja puolia löytyy koko ajan.

Yhteenvetona voisi sanoa, että vanhemmille juhlapyhät ja yökyläily Pinskun kanssa opetti ainakin kaksi asiaa. 1) Ennakointi. Automatkat kannattaa tehdä Pinjan päiväunien aikaan ja ruokaa neidille kannattaa tarjota ennenkuin hiukominen muuttuu näläksi 2) Älä aliarvioi vaihtovaatteiden määrää. Laske montako pulautus- ja kakkavahinkoa sattuu kotona per päivä. Huomioi että Murphyn lain mukaan kyläpaikassa vahinkojen määrä tuplaantuu: 6 vaatekertaa per kyläpäivä!