Pääsiäisen ihme ja Hän

Perheessämme koettiin tänä pääsiäisenä pääsiäisen ihme ja ilosanoma: Pinja (2,5 v) oppi kuivaksi. Pitkään tätä oli pohjustettu, kokeiltu kaikenlaisia konsteja ja toivottu hartaasti. Yksi aamu Pinja vaan sanoi, ettei haluaisi enää vaippaa, ja siitä se vaipattomuus sitten lähti sujumaan kuin tanssi. Tietysti äidin vanhasta tarrakirjasta saadut tarrat avittavat asiaa: välillä Pinjalla oli vielä toimitus kesken kun hän jo pomppasi potalta pystyyn ja juoksi keittiöön huutaen "Mä saan tarran!!".

Minea puolestaan on leppoisa kaveri, jopa niin leppoisa että jää aika vähälle huomiolle. Päivät neiti enimmäkseen torkkuu ulkona vaunuissa, ja välillä poikkeaa sisälle syömään ja naureskelemaan. Nyrkki alkaa löytyä, minkä johdosta neiti näyttää Vauvojen vapautusrintaman johtohahmolta: pystyssä oleva nyrkki on varmin tunnusmerkki Minnistämme. Minea on myös melkoinen hölösuu-jokeltelija. Suosikkiäänne on mmm-mmm-mmm, joka kuulostaa melkoisen myötämieliseltä. Sinänsä ironista, sillä enimmäkseen täällä muutoin kaikuu Pinjan huutama: EI!!!

Tässä kuva Mineasta vaunukopassaan joka tunnetaan myös nimellä "yhden fileen sardiinipurkki".

Yleensä filee viihtyy hyvin....


..toisinaan taas ei.

Minealla pituusmitta on nykyään vaikuttava 64 senttiä, mutta painoa ei tule edelleenkään tarpeeksi. Siksi luvassa on lääkärikäyntejä ja painotarkkailuja, aivan kuten Pinskun kanssakin aikoinaan. Itse pidän hommaa aika turhana, kuten Pinskunkin kohdalla, mutta onhan se ihan hyvä että vauvoista pidetään huolta ja tutkitaan asiaa.

Minean näkiessään yksikään ihminen ei ole vielä voinut olla kommentoimatta huikeaa tukkaa. On kyselty että onko se peruukki ja onko sitä föönattu. Aika huvittavalta pikku Turremme kyllä näyttääkin: mielestäni hän muistuttaa nuorta Paul McCartney:a

ja kylvyn jälkeen näyttäytyy David Hasselhoff Jr.


Pinskun laukomia "lastensuusta" totuuksia ei olekaan pitkään aikaan kirjattu tähän blogiin. Tässä siis muutamia osuvia sanamuunnoksia 2,5-vuotiaan logiikalla.

"pilkistely": "Äiti, minä pilkistelen täällä vielä" = Pinsku työntää sormea aidan rakoihin, niin että sormi pilkistää toiselta puolen
"muovistella" = muovailla muovailuvahalla

"saksistella"=leikata saksilla

"vesimeloniauto"=sementtimyllyauto

Lisäksi Pinjalla persoonapronomineista harjoittelun kohteena on tällä hetkellä "hän". Joskin nyt kaikki, sekä asiat että ihmiset, ovat hän. Tämän seurauksena neidin puheesta tulee sekä virallisen että toisaalta huvittavan kuuloinen. Tänä aamuna Pinja sanoi aamupuurostaan "otan häneen hilloa". Samoin tänään Pinsku totesi: "tuolla on varis, hän istui aidalle". Eilen puolestaan puhuin puhelimessa kun Pinja pelmahti paikalle ja sanoi: "onko se isi, haluan puhua hänen kanssaan."

Oma hajamielisyyteni (univelasta, imetysdementiasta ja muistettavien asioiden paljoudesta johtuen) taitaa huolestuttaa Pinjaakin. On liikuttavaa miten tarkka Pinsku on siitä, että myös Minea tulee mukaan. Kerran vein Pinskun ensin autolle ja menin sitten vasta hakemaan turvakaukalossa olevan Minean sisältä. Pinja kiljui hädissään autolla "Äiti, älä unohda Mineaa! Äiti, sä unohdit Minean!". Ei tainnut mennä äidin selittelyt läpi, sillä Pinja selitti vielä pitkään, miten äiti unohti kerran Minean!

Pinjan ongelma

Pinjalla on ongelma. Pinjan ongelma painaa 5,5 kiloa ja on 60,5 senttiä pitkä. Pikkusiskoksi ja Mineaksikin sitä kutsutaan.

Pinjan ongelma ei tavallaan ole pikkusisko itsessään. Pikkusiskohan on sinällään ihan söpö, nukkuu ja tuijottelee enimmäkseen ja usein naureskelee kun sille laulaa. Ei siis ole erityisen uhkaava tapaus. Uhkaavaa Pinjan mielestä on se, että ilmeisesti isä, äiti ja jopa isovanhemmat pitävät siskoa jotenkin huomioinnin arvoisena ja Pinjan veroisena. Ja Pinja epäilee, että tämä huomio on jotenkin häneltä pois.

Alkuviikot vauvan kotiintulon jälkeen sujuivat oikein hyvin, mutta viime viikot Pinja on loputtomasti vaatinut huomiota. Ja huomiotahan saa huutamalla, itkemällä, sohvalla pomppimalla, tavaroita heittelemällä ja läpsimällä. Jos ei muu auta, voi huutaa suoraa huutoa. Kaikki huomio kelpaa, sekä hyvä että huono. Toisaalta Pinja ripustautuu vanhempiinsa ja pelkää tulevansa hylätyksi: Pinskun huoneen ovea ei saa enää sulkea yöksi ja jos äiti lähtee kävelemään johonkin vaunujen kanssa edellä, Pinsku säntää hädissään itkien perään.

Pinjalle kyllä toisaalta pitää paljon tunnustustakin antaa. Pinjan näkökulmasta sisko syntyi aivan pyytämättä ja yllätyksenä, ilman että Pinja sai asiasta mielipidettään esittää. Pinja kuuntelee kärsivällisen mukisematta satuja vaikka sisko usein huutaa putkihuutoa korvan juuressa. Pinja myös varmistelee kun lähdetään johonkin, että tuleehan Minea myös mukaan ja eihän äiti unohda Mineaa. Kun Minea herää uniltaan, Pinsku kiikuttaa heti lelukaarta siskolle, ja jos Minni itkee, Pinja kertoo äidille, että äidin pitää ottaa nyt Minea syliin.

Ainoana lapsena kasvaneena olen ollut hyvin huolissani, että olen luonut Pinjalle ihmissuhteena, josta itselläni ei ole mitään käsitystä. Kaveripiirissäni tekemän kattavan haastattelun perusteella havaitsin, että yksikään kavereistani ei haluaisi olla ainoa lapsi, ja useimmat pitävät sisarussuhdettaan elämänsä tärkeimpänä ihmissuhteena. Itse kaipasin puolestani sisarusta kipeästi. Etenkin tilanteet, joissa mentiin äidin kanssa kylpylään, puuhamaahan tai huvipuistoon, jotka kuhisivat muita lapsia, olivat jotenkin hankalia. Tuntui, että kaikilla muilla oli sisarus mukana ja minä jouduin kohtaamaan muut lapset yksin.

Toisaalta vierastan puheita siitä, että Pinjasta ja Mineasta tulee toisilleen hyvät kaverit. Jos niin käy, niin se on toki hienoa, mutta ensisijaisesti tytöistä tulee toisilleen siskot. Kasvukumppanit, jotka toivottavasti arvostavat toisiaan ja voivat aina tukeutua toisiinsa. Jos tytöt ovat liian erilaisia ollakseen hyviä ystäviä, sekin on ihan ok.

Näin äidin silmissä myös esikoisen ja kuopuksen voimasuhteet alkavat aueta, enkä ihmettele yhtään että asema sisarusparvessa muokkaa persoonaan. Esikoinen napattiin vauvana pienimmästäkin inahduksesta syliin, kun taas kuopus saa välillä pää punaisena huutaa itsekseen, jos esikoisella on kakka vaipassa tai jotain muuta kiireellistä. Toisaalta vanhempien periaattellisuus ja hysteerisyys kohdistuu ensisijaisesti esikoiseen. Pinja onkin ikäänkuin äidin ja isän CV, jota Minealle esittelemme. "Katsos Minea, kyllä me sinunkin kanssa selvitään, kun Pinjan kanssakin oli välillä vaikeita hetkiä, ja hänestäkin tuli iloinen ja touhukas kaksivuotias!".

Perhe-elämämme siis edelleen hakee uutta tasapainoaan, etenkin iltojen osalta, jolloin Minea on kärttyisä sylikissa ja Pinja vaatii jakamatonta huomiota etenkin isältään. Minulla on kuitenkin hyvä fiilis tästä: kyllä tästä vielä hieno perhe tulee. Aivan varmasti!

Periaatteiden surma

Toinen lapsi karsii viimeisenkin periaatteellisuuden lapsenkasvatuksesta. Tähän johtopäätökseen olen tullut viime viikkojen perusteella. Tässä hiukan karrikoidusti esimerkkejä, miten tyttöjemme kanssa on toimittu.

Pinja: Vauvat nukutetaan omaan sänkyyn tai rattaisiin. Mieluiten vauva nukahtaa itse.
Minea: Vauva nukkuu siellä mihin nukahtaa. Pääasia että nukkuisi edes joskus. Vauva nukkuu yönsä äidin kainalossa tissi suussa.

Pinja: Vauvalle ei tarjota herkkuja. Hampaat menee pilalle ja liikalihavuus uhkaa.
Minea: Kahvipöydässä pohditaan miten vauvalle sais suun makiaksi. Sitten muistetaan että vauva on kuusiviikkoinen eikä syö kiinteitä.

Pinja: Äidin on paras miettiä mitä syö sillä tämä vaikuttaa rintaruokitun vauvan vointiin.
Minea: Äitiä uuvuttaa eikä äiti ehdi syödä kunnolla. Kuusi kuppia kahvia ja puoli levyä suklaata on oikein sopiva aamupäivän ateria.

Pinja: Äiti lukee kasvatusoppaita ja halveksii "uhkaus,lahjonta,kiristys"-juttuja.
Minea: Äiti lahjoo, uhkailee ja kiristää esikoista minkä kerkiää. Pohjanoteerauksia: "jos et nyt ole kunnolla, muumitalo lentää roskikseen" ja "saat suklaata, jos olet hetken paikoillasi". Äiti myös harmittelee, kun vauvaa ei vielä voi uhkailla, lahjoa ja kiristää.

Pinja: TV ei sovi lapsille ja sen katselua tulee tarkkaan valvoa ja rajoittaa.
Minea: TV on koko perheen kaveri. Todellakin koko perheen. Tästä ei edes keskustella.

Pinja: "Miksi vauva itkee? Voi miksi vauva itkee? Sillä on joku taas hätänä? Mikä se voi olla?"
Minea: "Pöh, taas vauva itkee. Jos se ei ole nälkä, väsymys tai ilmavaiva, se on jotain ihme vauvakitinää."

Pinja: Vauvan kanssa kuunnellaan lastenlauluja ja leikitään loruleikkejä.
Minea: Vauva kuuntelee r'n b:tä jos äitiä niin huvittaa. Sopimattomia lyriikoita yritetään välttää vain jos esikoinen on kuulemassa. Jos sopimattomia lyriikoita kuitenkin tulee laulettua esikoisen läsnäollessa, toivotaan vain ettei esikoinen laula "eiköhän ruveta vauvantekohommiin" päiväkodissa.

Minea Aino Olivia

Eilen vietimme sitten pikkusiskon ristiäisiä mummolassa. Tyttösestämme tuli siis Minea Aino Olivia. Tulokkaamme nimi noudattaa aika lailla samaa kaavaa kuin Pinjan nimi ja hyvin Pinja ja Minea rimmaavat myös yhteen. Minea-nimen olen joskus Sinuhe Egyptiläisestä bongannut ja siitä lähtien siitä tykännyt. Aino puolestaan on kaunis nimi joka sointuu rimpsuun ja lisäksi Minean mummon nimi. Olivia-nimeä olen myös Ollille liputtanut seurustelumme alkuajoista lähtien: minusta on hilpeää, että Olli V. + Emilia = Olivia.

Pikku juhlija selvisi kastetilaisuudesta hyvin mallikkaasti, pieniä asiaankuuluvia itkuja päästettiin, mutta enimmäkseen Minea nukkui ja ihmetteli vieraiden paljoutta. Harmittava takaisku juhlien suhteen oli se, että toiset kummit sairastuivat mahatautiin ja joutuivat jättämään juhlat väliin. Onneksi kummin osuus ei ristiäisiin pääty, vaan siitä se vasta alkaa. Pekka-setä edusti Minean kummeja kuitenkin mallikkaasti ja piti typyä sylissä koko kastetilaisuuden ajan.

Pinja oli juhlissa lähes yhtä vetovoimainen katseenvangitsija kuin Mineakin. Teimme juhliin M-kirjaimella koristeltuja pikkuleipiä edellisenä päivänä ja Pinja kärkkyi pikkuleipiä siitä lähtien. Sanoin kuitenkin että niitä saa vasta siskon juhlissa ja juhlapäivänä Pinjan odotus palkittiin: taisi tyttö syödä pikkuleipiä pitkälti päälle kymmenen kappaletta!

Tässä muutama kuva juhlien tuiskeesta:

Tyttötupla together

Meteorologiaa tyttärien elämästä

Kuluva talvi on ollut todella luminen ja pakkasjaksokin on ollut poikkeuksellisen pitkä. Kuopuksemme ensimmäinen talvi jäänee siis historiaan.
Hauskaa tässä on se, että myös Pinjan ensimmäinen talvi jää historiaan, tosin eri syystä. Talvi 2007-2008 oli puolestaan ennätysleuto. Lunta tuli yhden lumipyryn verran ja sekin suli pois varsin nopeasti. Meri ei Helsingin edustalla jäätynyt lainkaan. 27. joulukuuta 2007 lämpötila oli +6 astetta. Äiti puki Pinjaa silloin kalenterin, ei lämpömittarin mukaan, ja neidillä oli päällä body, potkuhousut, villapuku, toppahaalari ja makuupussi, ja koko komeus oli pakattu pehmustettuun vaunukoppaan. Lopputulos: hiestä märkä ja huutava pikkuneiti.
Tänä talvena puolestaan äiti ja vauva nököttivät neljän seinän sisällä kaksi viikkoa lämpimämpiä kelejä odotellen, ja isä ja Pinskukin ulkoilivat lähinnä ostoskeskuksessa. Tein tuon kahden viikon aikana varmaan epävirallisen tv:n katsomisennätyksen.
Mitä tästä sitten voi päätellä? Ehkä ei mitään. Ehkä kymmenen vuoden päästä nähdään, onko esikoistyttäremme luonteeltaan trooppinen tuulahdus ja kuopus viileä lumikuningatar.

Pieni tyttö osa II

Hiirologia hiljeni pahasti koko syksyn ajaksi. Tapahtumien puutteesta se ei johtunut vaan pikemminkin niiden liiallisesta määrästä. Vapaa-aika ja kirjoitusinto oli aika vähissä.


Pinjamme täytti syyskuussa kaksi ja on aivan valtavasti kasvanut. Puhetta tulee loputtomasti ja neiti on mitä parasta seuraa nykyään.


Erityisesti Pinsku kasvoi silmissä, kun meillle syntyi toinen pieni tyttö Naistenklinikalla 13.1.2010 klo 19.45 eli Salattujen elämien mainoskatkolla! Reippaan kokoisen tytöt mitat olivat 4,530 kiloa ja 54 senttiä. Osa Pinjan pienimmistä vaatteista eivät tälle typylle mahtuneet vastasyntyneenäkään. Synnytys meni hyvin ja äitikin toipui koettelemuksesta alta aika yksikön.


Tässä kuva vastasyntyneestä tytöstä, jolle on ihan mukavasti tukkaa siunaantunut.





Ja tässä kuva kolmen päivän ikäisenä, kun olimme jo sairaalasta kotiutuneet. Tilanne ei ole lavastettu vaan Pinskun nukke unohtui tytön viereen juuri samanlaiseen asentoon.







Toivottavasti jaksan jotain raapustella tänne blogiin kakkosenkin syntymän jälkeen, mutta luulen että arki kahden pienen kanssa on hiukan hektisempää kuin aiemmin. Pinja ei vielä ole mustasukkaisuutta osoittanut ja on vaan hyvin kiinnostunut vauvasta. Toisaalta Olli on vielä isyyslomalla ja vierailijoita on täällä riittänyt, joten Pinja on saanut paljon jakamatonta huomiota ja uusia leluja. Arki odottaa meitä vasta edessäpäin.