Periaatteiden surma

Toinen lapsi karsii viimeisenkin periaatteellisuuden lapsenkasvatuksesta. Tähän johtopäätökseen olen tullut viime viikkojen perusteella. Tässä hiukan karrikoidusti esimerkkejä, miten tyttöjemme kanssa on toimittu.

Pinja: Vauvat nukutetaan omaan sänkyyn tai rattaisiin. Mieluiten vauva nukahtaa itse.
Minea: Vauva nukkuu siellä mihin nukahtaa. Pääasia että nukkuisi edes joskus. Vauva nukkuu yönsä äidin kainalossa tissi suussa.

Pinja: Vauvalle ei tarjota herkkuja. Hampaat menee pilalle ja liikalihavuus uhkaa.
Minea: Kahvipöydässä pohditaan miten vauvalle sais suun makiaksi. Sitten muistetaan että vauva on kuusiviikkoinen eikä syö kiinteitä.

Pinja: Äidin on paras miettiä mitä syö sillä tämä vaikuttaa rintaruokitun vauvan vointiin.
Minea: Äitiä uuvuttaa eikä äiti ehdi syödä kunnolla. Kuusi kuppia kahvia ja puoli levyä suklaata on oikein sopiva aamupäivän ateria.

Pinja: Äiti lukee kasvatusoppaita ja halveksii "uhkaus,lahjonta,kiristys"-juttuja.
Minea: Äiti lahjoo, uhkailee ja kiristää esikoista minkä kerkiää. Pohjanoteerauksia: "jos et nyt ole kunnolla, muumitalo lentää roskikseen" ja "saat suklaata, jos olet hetken paikoillasi". Äiti myös harmittelee, kun vauvaa ei vielä voi uhkailla, lahjoa ja kiristää.

Pinja: TV ei sovi lapsille ja sen katselua tulee tarkkaan valvoa ja rajoittaa.
Minea: TV on koko perheen kaveri. Todellakin koko perheen. Tästä ei edes keskustella.

Pinja: "Miksi vauva itkee? Voi miksi vauva itkee? Sillä on joku taas hätänä? Mikä se voi olla?"
Minea: "Pöh, taas vauva itkee. Jos se ei ole nälkä, väsymys tai ilmavaiva, se on jotain ihme vauvakitinää."

Pinja: Vauvan kanssa kuunnellaan lastenlauluja ja leikitään loruleikkejä.
Minea: Vauva kuuntelee r'n b:tä jos äitiä niin huvittaa. Sopimattomia lyriikoita yritetään välttää vain jos esikoinen on kuulemassa. Jos sopimattomia lyriikoita kuitenkin tulee laulettua esikoisen läsnäollessa, toivotaan vain ettei esikoinen laula "eiköhän ruveta vauvantekohommiin" päiväkodissa.

Minea Aino Olivia

Eilen vietimme sitten pikkusiskon ristiäisiä mummolassa. Tyttösestämme tuli siis Minea Aino Olivia. Tulokkaamme nimi noudattaa aika lailla samaa kaavaa kuin Pinjan nimi ja hyvin Pinja ja Minea rimmaavat myös yhteen. Minea-nimen olen joskus Sinuhe Egyptiläisestä bongannut ja siitä lähtien siitä tykännyt. Aino puolestaan on kaunis nimi joka sointuu rimpsuun ja lisäksi Minean mummon nimi. Olivia-nimeä olen myös Ollille liputtanut seurustelumme alkuajoista lähtien: minusta on hilpeää, että Olli V. + Emilia = Olivia.

Pikku juhlija selvisi kastetilaisuudesta hyvin mallikkaasti, pieniä asiaankuuluvia itkuja päästettiin, mutta enimmäkseen Minea nukkui ja ihmetteli vieraiden paljoutta. Harmittava takaisku juhlien suhteen oli se, että toiset kummit sairastuivat mahatautiin ja joutuivat jättämään juhlat väliin. Onneksi kummin osuus ei ristiäisiin pääty, vaan siitä se vasta alkaa. Pekka-setä edusti Minean kummeja kuitenkin mallikkaasti ja piti typyä sylissä koko kastetilaisuuden ajan.

Pinja oli juhlissa lähes yhtä vetovoimainen katseenvangitsija kuin Mineakin. Teimme juhliin M-kirjaimella koristeltuja pikkuleipiä edellisenä päivänä ja Pinja kärkkyi pikkuleipiä siitä lähtien. Sanoin kuitenkin että niitä saa vasta siskon juhlissa ja juhlapäivänä Pinjan odotus palkittiin: taisi tyttö syödä pikkuleipiä pitkälti päälle kymmenen kappaletta!

Tässä muutama kuva juhlien tuiskeesta:

Tyttötupla together

Meteorologiaa tyttärien elämästä

Kuluva talvi on ollut todella luminen ja pakkasjaksokin on ollut poikkeuksellisen pitkä. Kuopuksemme ensimmäinen talvi jäänee siis historiaan.
Hauskaa tässä on se, että myös Pinjan ensimmäinen talvi jää historiaan, tosin eri syystä. Talvi 2007-2008 oli puolestaan ennätysleuto. Lunta tuli yhden lumipyryn verran ja sekin suli pois varsin nopeasti. Meri ei Helsingin edustalla jäätynyt lainkaan. 27. joulukuuta 2007 lämpötila oli +6 astetta. Äiti puki Pinjaa silloin kalenterin, ei lämpömittarin mukaan, ja neidillä oli päällä body, potkuhousut, villapuku, toppahaalari ja makuupussi, ja koko komeus oli pakattu pehmustettuun vaunukoppaan. Lopputulos: hiestä märkä ja huutava pikkuneiti.
Tänä talvena puolestaan äiti ja vauva nököttivät neljän seinän sisällä kaksi viikkoa lämpimämpiä kelejä odotellen, ja isä ja Pinskukin ulkoilivat lähinnä ostoskeskuksessa. Tein tuon kahden viikon aikana varmaan epävirallisen tv:n katsomisennätyksen.
Mitä tästä sitten voi päätellä? Ehkä ei mitään. Ehkä kymmenen vuoden päästä nähdään, onko esikoistyttäremme luonteeltaan trooppinen tuulahdus ja kuopus viileä lumikuningatar.

Pieni tyttö osa II

Hiirologia hiljeni pahasti koko syksyn ajaksi. Tapahtumien puutteesta se ei johtunut vaan pikemminkin niiden liiallisesta määrästä. Vapaa-aika ja kirjoitusinto oli aika vähissä.


Pinjamme täytti syyskuussa kaksi ja on aivan valtavasti kasvanut. Puhetta tulee loputtomasti ja neiti on mitä parasta seuraa nykyään.


Erityisesti Pinsku kasvoi silmissä, kun meillle syntyi toinen pieni tyttö Naistenklinikalla 13.1.2010 klo 19.45 eli Salattujen elämien mainoskatkolla! Reippaan kokoisen tytöt mitat olivat 4,530 kiloa ja 54 senttiä. Osa Pinjan pienimmistä vaatteista eivät tälle typylle mahtuneet vastasyntyneenäkään. Synnytys meni hyvin ja äitikin toipui koettelemuksesta alta aika yksikön.


Tässä kuva vastasyntyneestä tytöstä, jolle on ihan mukavasti tukkaa siunaantunut.





Ja tässä kuva kolmen päivän ikäisenä, kun olimme jo sairaalasta kotiutuneet. Tilanne ei ole lavastettu vaan Pinskun nukke unohtui tytön viereen juuri samanlaiseen asentoon.







Toivottavasti jaksan jotain raapustella tänne blogiin kakkosenkin syntymän jälkeen, mutta luulen että arki kahden pienen kanssa on hiukan hektisempää kuin aiemmin. Pinja ei vielä ole mustasukkaisuutta osoittanut ja on vaan hyvin kiinnostunut vauvasta. Toisaalta Olli on vielä isyyslomalla ja vierailijoita on täällä riittänyt, joten Pinja on saanut paljon jakamatonta huomiota ja uusia leluja. Arki odottaa meitä vasta edessäpäin.

Hupsis

Viimeisin postaus pomppasi tuonne "Huumorin kukkaa"-postauksen alapuolelle, eli jos Pinskun kesälomakuulumiset kiinnostaa, niin rullaile hiukan alemmas.

Huumorin kukkaa

Pinjan kehityksessä koettiin tällä viikolla ratkaiseva hetki. Neitimme 1v11kk osoitti verbaalista huumorintajua, voisipa jopa sanoa että hän kertoi vitsin. Tilannekomiikan, hassut ilmeet ja äänet Pinsku on hallinnut pitkään, mutta tämä sanallinen lohkaisu oli jotenkin hyvin erilaista. Siinä kävi ilmi tytön asioiden yhdistelykyky ja jopa pieni huijauksen tyylinen valkoinen valhe.

Pohjustuksena keskustelulle voisin kertoa, että leikkipuiston autossa leikimme aina että ajamme autolla papan luokse Jyväskylään.

Tässäpä siis ruokapöydässämme sattunut episodi:

(Pinja työntelee maitomukiaan pitkin keittiön pöytää ja näyttää siltä että maito voi kaatua hetkellä minä hyvänsä)

Äiti: Hei, syö nyt kunnolla äläkä pelleile. Mihin se maito on oikein on menossa?

Pinja (katsoo äitiä juonikkaasti): Maito menee papan luo Jyväskylään. Omalla autolla.

(seuraa pitkä, juonikas ja laskelmoiva katse äitiin ja hetken hiljaisuus, jota seuraa aivan valtava naurunremakka).

Allekirjoittaneen sydäntä tämä lämmittää aivan valtavasti. Pikkuihmisemme on ottanut ekat askeleet kohti huumorintajua, yhtä tärkeimmistä sosiaalisista taidoista ja selviytymistaidoista, mitä ihmiselämässä voi saavuttaa. Eipä edes haittaa että tyttö vitsaili äidin tyhmien kysymysten kustannuksella.